Lapsen toimijuus kuntoutustilanteessa
Salmenperä, Heta (2014)
Salmenperä, Heta
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269961
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269961
Tiivistelmä
Kuntoutuksen valtaistava toimintamalli korostaa kuntoutujan osallisuutta kuntoutusprosessissa. Kuntoutuksessa keskeiseksi nousee kuntoutujan kyky osallistua itselleen merkityksellisiin asioihin ja tilanteisiin omassa elämässään eli kuntoutujan itsensä tai hänen läheistensä erilaisissa arkielämän tilanteissa kokema toimintakyky, toimijuus. Toimijuuden vahvistaminen kuntoutustilanteissa lisää kuntoutuksen vaikuttavuutta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa lapsen toimijuuden ilmenemisestä kuntoutustilanteessa ja kehittää työväline, jonka avulla voidaan kuvata toimijuuden ilmentymistä kuntoutustilanteessa. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta toteutui teorialähtöinen analyysi lapsen toimijuuden käsitteellistämiseksi. Koottua tietoa hyödyntäen teoreettisen rekonstruktion avulla luotiin käsitteellinen malli lapsen toimijuudesta kuntoutustilanteessa. Teoreettinen rekonstruktio toteutui Jyrkämän (2007) toimijuuden modaliteettimallin, ICF-luokituksen (Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, 2004) ja Inhimillisen toiminnan mallin (1980) pohjalta. Syntyneen käsitteellisen mallin pohjalta toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena syntyi ”Lapsen toimijuuden ilmentyminen kuntoutustilanteessa”- analyysikehikko.
Sosiokulttuurinen toimintakyvyn malli, Jyrkämän toimijuuden modaliteettimalli soveltuu hyvin lapsen kuntoutustilanteessa ilmenevän toimijuuden tarkasteluun, koska sen avulla on mahdollista tarkastella konkreettista toimintaa kuntoutustilanteessa sekä toimijan ja rakenteiden suhdetta. Terveyslähtöinen ICF-luokitus ja toimintakeskeinen Inhimillisen toiminnan malli tuovat lapsen toimijuuden tarkasteluun syvempää ymmärrystä siitä, miten lapsen toimijuus ilmenee kuntoutustilanteessa lapsen toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Mallit täydentävät toisiaan nostaessaan tarkasteluun toimintakyvyn eri osa-alueita. Analyysikehikko lapsen toimijuudesta kuntoutustilanteessa ohjaa tarkastelemaan toimijuuden ilmentymistä havainnoimalla toimintaa ja vuorovaikutusta kuntoutustilanteessa. Analyysikehikkoa tulee jatkossa koekäyttää ja jatkokehittää erityisesti käytettävyyden osalta.
Kuntouttajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia halutessaan vahvistaa lapsen osallisuutta kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lapsen aktiivinen toimijuus mahdollistaa lapsen osallisuuden kuntoutustilanteessa. Jaetun toimijuuden avulla lapsi voi olla aktiiviinen tasavertainen yhteistyökumppani kuntoutusprosessissa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa lapsen toimijuuden ilmenemisestä kuntoutustilanteessa ja kehittää työväline, jonka avulla voidaan kuvata toimijuuden ilmentymistä kuntoutustilanteessa. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta toteutui teorialähtöinen analyysi lapsen toimijuuden käsitteellistämiseksi. Koottua tietoa hyödyntäen teoreettisen rekonstruktion avulla luotiin käsitteellinen malli lapsen toimijuudesta kuntoutustilanteessa. Teoreettinen rekonstruktio toteutui Jyrkämän (2007) toimijuuden modaliteettimallin, ICF-luokituksen (Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, 2004) ja Inhimillisen toiminnan mallin (1980) pohjalta. Syntyneen käsitteellisen mallin pohjalta toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena syntyi ”Lapsen toimijuuden ilmentyminen kuntoutustilanteessa”- analyysikehikko.
Sosiokulttuurinen toimintakyvyn malli, Jyrkämän toimijuuden modaliteettimalli soveltuu hyvin lapsen kuntoutustilanteessa ilmenevän toimijuuden tarkasteluun, koska sen avulla on mahdollista tarkastella konkreettista toimintaa kuntoutustilanteessa sekä toimijan ja rakenteiden suhdetta. Terveyslähtöinen ICF-luokitus ja toimintakeskeinen Inhimillisen toiminnan malli tuovat lapsen toimijuuden tarkasteluun syvempää ymmärrystä siitä, miten lapsen toimijuus ilmenee kuntoutustilanteessa lapsen toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Mallit täydentävät toisiaan nostaessaan tarkasteluun toimintakyvyn eri osa-alueita. Analyysikehikko lapsen toimijuudesta kuntoutustilanteessa ohjaa tarkastelemaan toimijuuden ilmentymistä havainnoimalla toimintaa ja vuorovaikutusta kuntoutustilanteessa. Analyysikehikkoa tulee jatkossa koekäyttää ja jatkokehittää erityisesti käytettävyyden osalta.
Kuntouttajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia halutessaan vahvistaa lapsen osallisuutta kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lapsen aktiivinen toimijuus mahdollistaa lapsen osallisuuden kuntoutustilanteessa. Jaetun toimijuuden avulla lapsi voi olla aktiiviinen tasavertainen yhteistyökumppani kuntoutusprosessissa.