TUTKIMUS MESSINGISTÄ, SINKISTÄ, KALKKIKIVESTÄ JA MARMORISTA KELLONKOTELOIDEN MATERIAALINA 1850–1950 : ominaisuudet, konservointi ja restaurointi
Ilmonen, Karoliina (2014)
Ilmonen, Karoliina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405096892
Tiivistelmä
Nykyisellään kellolta vaaditaan hiljaista ja luotettavaa käyntiä, mutta 1850–1950-luvulla sen merkitys oli paljon laajempi; se kuvasti statusta, vaurautta ja sivistyneisyyttä siinä, missä näytti myös ajan. Opinnäytetyön lähtökohta on kellonkoteloiden restaurointia ja konservointia käsittelevän, Nigel Barnesin kanssa kirjoitettavan kirjan lukua pohjustava tutkimus. Kyseinen luku käsittelee muita, kuin puisia eurooppalaisia kellonkoteloita 1850–1950-luvuilla. Käsiteltävät materiaalit on kirjassa rajattu messinkiin, pronssiin, marmoriin ja rautaan. Tässä työssä käsitellään messinki- ja sinkkiseoksia, sekä marmoria ja kalkkikiveä, niiden alkuperää, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia, perinteisiä pintakäsittelymenetelmiä ja puhdistusta. Materiaaleja tarkastellaan myös kellonkoteloiden materiaalina, niiden valmistustapoja ja joitain restauroinnin näkökohtia. Tutkimuksessa tarkasteltiin eurooppalaisten kellojen tyylejä aikajaksolla 1850–1950.
Tietolähteinä käytettiin kelloaiheista kirjallisuutta, eri ammattikuntien kirjallisuutta ja internet-julkaisuja messinki- ja sinkkiseoksista sekä niiden ominaisuuksista. Myös muistiinpanoja työharjoitteluajalta Old Chairs -yrityksessä käytettiin orientoivina lähteinä.
Työn teoreettista tutkimusosiota tukemaan saatiin tutkittavaksi Heinolan kaupunginmuseolta uusrokokoo-tyylinen ranskalainen pöytäkello, sekä Heinolan kaupunginmuseon museojohtajan samaan aikakauteen ajoittuva Ludvig XVI -kertaustyylinen pöytäkello. Näiden materiaaleja tutkittiin XRF-analysaattorin avulla. Kotelot dokumentoitiin valokuvin ja teknisin piirroksin. Koteloiden rakenteet tutkittiin ja dokumentoitiin. Kellojen koneistot huollettiin ja kotelot puhdistettiin.
Lopputuloksena on materiaalitutkimus rajatuista materiaaleista, niiden ominaisuuksista, käsittely- ja puhdistusmetodeista, sekä tutkimus 1850–1950-lukujen tyypillisimmistä kellokoteloista.
Tietolähteinä käytettiin kelloaiheista kirjallisuutta, eri ammattikuntien kirjallisuutta ja internet-julkaisuja messinki- ja sinkkiseoksista sekä niiden ominaisuuksista. Myös muistiinpanoja työharjoitteluajalta Old Chairs -yrityksessä käytettiin orientoivina lähteinä.
Työn teoreettista tutkimusosiota tukemaan saatiin tutkittavaksi Heinolan kaupunginmuseolta uusrokokoo-tyylinen ranskalainen pöytäkello, sekä Heinolan kaupunginmuseon museojohtajan samaan aikakauteen ajoittuva Ludvig XVI -kertaustyylinen pöytäkello. Näiden materiaaleja tutkittiin XRF-analysaattorin avulla. Kotelot dokumentoitiin valokuvin ja teknisin piirroksin. Koteloiden rakenteet tutkittiin ja dokumentoitiin. Kellojen koneistot huollettiin ja kotelot puhdistettiin.
Lopputuloksena on materiaalitutkimus rajatuista materiaaleista, niiden ominaisuuksista, käsittely- ja puhdistusmetodeista, sekä tutkimus 1850–1950-lukujen tyypillisimmistä kellokoteloista.