Näönkäytön merkitys motorisessa kehityksessä alle kouluikäisillä
Loman, Pilvi; Pitkänen, Pia (2014)
Loman, Pilvi
Pitkänen, Pia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055851
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lapsen näönkäytön merkitystä motorisessa kehityksessä. Tavoitteena oli koota tutkittua tietoa aiheesta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla ja selvittää fysioterapian merkitystä näkövammaisen lapsen motorisessa kehityksessä. Viitekehys perustuu työn keskeisiin käsitteisiin; lapsen motoriseen kehitykseen, näkövammaan ja fysioterapiaan. Työ on osa Terveyden edistäminen fysioterapiassa –hanketta. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppani on lasten neurologinen kuntoutuskeskus Terapeija.
Aiheesta löytyi hyvin vähän aikaisempaa tutkittua tietoa. Tutkimuskriteereitämme vastanneita artikkeleita löytyi systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa kuusi kappaletta. Artikkeleissa käsitelty tutkimustieto keskittyy pääasiassa heikkonäköisen lapsen motoriseen kehitykseen ja vain vähän fysioterapian mahdollisuuksiin tukea tätä.
Vaikka jokaisen lapsen motorinen kehitys tapahtuu yksilöllisesti, näkövammaisen lapsen kehitys poikkeaa normaalista. Lieväkin näön tarkkuuden tai toiminnallisen käytön ongelma vaikuttaa negatiivisesti lapsen liikunnalliseen kehitykseen. Näkövammainen lapsi tarvitsee normaalia enemmän harjoittelua ja ohjausta oppiakseen perustaitoja.
Tuloksia analysoidessa tärkeimmiksi asioiksi näkövammaisen lapsen motorisessa kehityksessä muodostui lapsen motorinen aktiivisuus, turvallisuuden tunne, vanhempien osallisuus harjoitteluun ja arjessa selviytymiseen sekä lapsen kiinnostus ympäristöä kohtaan. Saatujen tulosten perusteella näkövammaisten lasten sekä hieno- että karkeamotorinen kehitys viivästyy verrattuna normaalisti näkevien lasten motoriseen kehitykseen, mikä johtuu mm. motorisen aktiivisuuden vähäisyydestä. Heikkonäköinen lapsi kokee helposti epävarmuutta ja turvattomuutta, ja kiinnostus ympäristöä kohtaan on näkövammaisella lapsella usein normaalia vähäisempää. Avain näkövammaisen lapsen motorisen kehityksen tukemisessa on kuitenkin vanhempien osallisuus harjoittelun tapahtuessa normaaleissa arjen tilanteissa, kuten esimerkiksi ruokailussa. Tärkeää ohjauksessa on opettaa lasta käyttämään muita aistejaan, erityisesti kuulo- ja tuntoaisteja kompensoidakseen puutteellista näköaistia.
Aiheesta löytyi hyvin vähän aikaisempaa tutkittua tietoa. Tutkimuskriteereitämme vastanneita artikkeleita löytyi systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa kuusi kappaletta. Artikkeleissa käsitelty tutkimustieto keskittyy pääasiassa heikkonäköisen lapsen motoriseen kehitykseen ja vain vähän fysioterapian mahdollisuuksiin tukea tätä.
Vaikka jokaisen lapsen motorinen kehitys tapahtuu yksilöllisesti, näkövammaisen lapsen kehitys poikkeaa normaalista. Lieväkin näön tarkkuuden tai toiminnallisen käytön ongelma vaikuttaa negatiivisesti lapsen liikunnalliseen kehitykseen. Näkövammainen lapsi tarvitsee normaalia enemmän harjoittelua ja ohjausta oppiakseen perustaitoja.
Tuloksia analysoidessa tärkeimmiksi asioiksi näkövammaisen lapsen motorisessa kehityksessä muodostui lapsen motorinen aktiivisuus, turvallisuuden tunne, vanhempien osallisuus harjoitteluun ja arjessa selviytymiseen sekä lapsen kiinnostus ympäristöä kohtaan. Saatujen tulosten perusteella näkövammaisten lasten sekä hieno- että karkeamotorinen kehitys viivästyy verrattuna normaalisti näkevien lasten motoriseen kehitykseen, mikä johtuu mm. motorisen aktiivisuuden vähäisyydestä. Heikkonäköinen lapsi kokee helposti epävarmuutta ja turvattomuutta, ja kiinnostus ympäristöä kohtaan on näkövammaisella lapsella usein normaalia vähäisempää. Avain näkövammaisen lapsen motorisen kehityksen tukemisessa on kuitenkin vanhempien osallisuus harjoittelun tapahtuessa normaaleissa arjen tilanteissa, kuten esimerkiksi ruokailussa. Tärkeää ohjauksessa on opettaa lasta käyttämään muita aistejaan, erityisesti kuulo- ja tuntoaisteja kompensoidakseen puutteellista näköaistia.