KIUSAAMISTA VAI EI? : Päiväkodin kasvatushenkilökunnan näkemyksiä lasten välisistä ristiriitatilanteista
Jokela, Sari; Ylinen, Miia (2014)
Jokela, Sari
Ylinen, Miia
Vaasan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403092954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403092954
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa konkreettisten tilanne-esimerkkien avulla päiväkodin kasvatushenkilökunnan näkemyksistä ja toimintatavoista lasten välisissä ristiriitatilanteissa, sekä selvittää tapahtuuko niissä kasvattajien mielestä kiusaamista. Tavoitteena oli ottaa selvää, eroavatko henkilökunnan ajatukset ja toimintatavat tilanteissa toisistaan, mitkä seikat kasvattajien mielestä tekisivät tilanteesta kiusaamista sekä miten sitä voitaisiin ennaltaehkäistä. Lisäksi esimerkkitilanteista saatuja tutkimustuloksia vertailtiin keskenään.
Aineisto tutkimusta varten kerättiin kyselylomakkeilla neljän vaasalaisen päiväkodin kasvatushenkilökunnalta. Tutkimukseen osallistui 26 henkilöä. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kiusaamisen määrittelyä, sen ennaltaehkäisyä ja siihen puuttumista. Lisäksi kuvataan päivähoidon ja kasvattajan roolia lapsen sosiaalisen kehityksen tukemisessa.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että kiusaamista on joskus vaikea määritellä. Kasvattajat kokivat osan esimerkkitilanteista hyvinkin eri tavalla. Tilanteet, joissa tapahtui syrjintää ja fyysistä voimankäyttöä, olivat helpommin määriteltävissä kiusaamiseksi. Melkein kaikki tutkimukseen osallistuneet kuitenkin puuttuivat niihinkin tilanteisiin, joissa eivät nähneet kiusaamista. Vastaajien mukaan tilanteen toistuvuus ja lapsen oma kokemus tilanteesta määrittelisivät tilanteen kiusaamiseksi. Tutkimustulosten perusteella kasvattajat toimisivat lasten välisissä ristiriitatilanteissa paljolti sanallisesti ohjaamalla. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä eniten esiin nousivat lasten kanssa keskustelu, välitön puuttuminen tilanteeseen ja aikuisen läsnäolo.
Aineisto tutkimusta varten kerättiin kyselylomakkeilla neljän vaasalaisen päiväkodin kasvatushenkilökunnalta. Tutkimukseen osallistui 26 henkilöä. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kiusaamisen määrittelyä, sen ennaltaehkäisyä ja siihen puuttumista. Lisäksi kuvataan päivähoidon ja kasvattajan roolia lapsen sosiaalisen kehityksen tukemisessa.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että kiusaamista on joskus vaikea määritellä. Kasvattajat kokivat osan esimerkkitilanteista hyvinkin eri tavalla. Tilanteet, joissa tapahtui syrjintää ja fyysistä voimankäyttöä, olivat helpommin määriteltävissä kiusaamiseksi. Melkein kaikki tutkimukseen osallistuneet kuitenkin puuttuivat niihinkin tilanteisiin, joissa eivät nähneet kiusaamista. Vastaajien mukaan tilanteen toistuvuus ja lapsen oma kokemus tilanteesta määrittelisivät tilanteen kiusaamiseksi. Tutkimustulosten perusteella kasvattajat toimisivat lasten välisissä ristiriitatilanteissa paljolti sanallisesti ohjaamalla. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä eniten esiin nousivat lasten kanssa keskustelu, välitön puuttuminen tilanteeseen ja aikuisen läsnäolo.