VIRTUAALINEN VAPAUS : Interaktiivisen virtuaalitilan hyödyntäminen kuvataideterapiassa
Ruisniemi, Anneli (2013)
Ruisniemi, Anneli
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319793
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkittiin interaktiivisen pelaamisen ja virtuaalitilojen hyödyntämistä osana kuvataideterapiaa. Lisäksi tutkittiin millaisia terapeuttisia vaikutuksia interaktiivinen pelaaminen tuottaa ja miten vaikuttaa nuoren kehitykseen ja kasvuun. Samalla selvitettiin, miksi media ja internetin tarjoamat palvelut kiehtovat ja mitä mahdollisuuksia ja haasteita ne tuovat mukanaan. Pelaamista tarkasteltiin sen positiiviselta, eheyttävältä ja rakentavalta puolelta, koska valtaosa pelaamisesta toimii juuri siellä, mutta myös haitalliset vaikutukset tuotiin tietoisuuteen. Kokonaisvaltainen tarkastelu oli välttämätöntä kiinnostavan kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Pelejä koskeva julkinen keskustelu korostaa usein pelikulttuurin kielteisiä piirteitä. Virtuaalitilasta syntyviä merkityksiä kuten motivoitumista johonkin itselle tärkeään kuten pelaamiseen, voidaan pitää merkittävänä terapeuttisena tekijänä ja asiakaskeskeisen työn lähtökohtana. Tunteiden käsittelyä puhumisen sijaan esimerkiksi pelikokemusten kautta voidaan hyödyntää terapeuttisesti ainakin interaktiivisen elokuvaterapian kautta, jota olen esitellyt työssäni. Aihe on ajankohtainen ja haastava, koska tutkimusten perusteella tiedetään vielä melko vähän pelaamisesta syntyvistä terapeuttisista vaikutuksista.
Sosionomiopinnoissani opiskelin vaihtoehtoisina ammattiopintoina kuvataideterapiaa. Aihe syntyi opintoihin kuuluvan kuvataideterapiaharjoittelun kautta. Kuvataideterapia on taiteellisen ilmaisun käyttöä luovan toiminnan ja tunteiden yhdistyessä ja edistää asiakasryhmien hyvinvointia sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Harjoittelussani hyödynnettiin virtuaalisen tilan mahdollisuuksia. Kuvaa voi tuottaa ja käsitellä moninaisesti tietokoneen erilaisten kuvaohjelmien avulla, mikä on merkittävä lisä perinteisten kuvataideterapiassa käytettävien välineiden rinnalla. Vuorovaikutussuhteen muodostaa yleensä kuva, asiakas ja terapeutti. Harjoittelussani vuorovaikutussuhteeseen tuli kuvan lisäksi myös tietokone. Virtuaalinen maailma tarjoaa mahdollisuuden vahvaan tarinan kerrontaan, luovuuden ja mielikuvituksen kehittämiseen, eläytymiseen ja kokemiseen siinä missä satukirjatkin ja elokuvat. Itseilmaisun harjoitteleminen parantaa itsetuntoa ja itsetuntemusta edistäen tervettä kasvua ja kehitystä.
Nuorten maailman digitalisoituminen asettaa kasvattajat uusien haasteiden eteen. Virtuaalisen toimintaympäristön mukaan ottaminen ja kehittäminen lasten ja nuorten parissa toimiessa tulisi huomioida nykyistä enemmän. Virtuaalitiloja hyödynnetään jo terapeuttisista lähtökohdista myös Suomessa, mutta vaatii lisätutkimuksia käytön mahdollisuuksista työkentillä lasten ja nuorten omista lähtökohdista käsin.
Pelejä koskeva julkinen keskustelu korostaa usein pelikulttuurin kielteisiä piirteitä. Virtuaalitilasta syntyviä merkityksiä kuten motivoitumista johonkin itselle tärkeään kuten pelaamiseen, voidaan pitää merkittävänä terapeuttisena tekijänä ja asiakaskeskeisen työn lähtökohtana. Tunteiden käsittelyä puhumisen sijaan esimerkiksi pelikokemusten kautta voidaan hyödyntää terapeuttisesti ainakin interaktiivisen elokuvaterapian kautta, jota olen esitellyt työssäni. Aihe on ajankohtainen ja haastava, koska tutkimusten perusteella tiedetään vielä melko vähän pelaamisesta syntyvistä terapeuttisista vaikutuksista.
Sosionomiopinnoissani opiskelin vaihtoehtoisina ammattiopintoina kuvataideterapiaa. Aihe syntyi opintoihin kuuluvan kuvataideterapiaharjoittelun kautta. Kuvataideterapia on taiteellisen ilmaisun käyttöä luovan toiminnan ja tunteiden yhdistyessä ja edistää asiakasryhmien hyvinvointia sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Harjoittelussani hyödynnettiin virtuaalisen tilan mahdollisuuksia. Kuvaa voi tuottaa ja käsitellä moninaisesti tietokoneen erilaisten kuvaohjelmien avulla, mikä on merkittävä lisä perinteisten kuvataideterapiassa käytettävien välineiden rinnalla. Vuorovaikutussuhteen muodostaa yleensä kuva, asiakas ja terapeutti. Harjoittelussani vuorovaikutussuhteeseen tuli kuvan lisäksi myös tietokone. Virtuaalinen maailma tarjoaa mahdollisuuden vahvaan tarinan kerrontaan, luovuuden ja mielikuvituksen kehittämiseen, eläytymiseen ja kokemiseen siinä missä satukirjatkin ja elokuvat. Itseilmaisun harjoitteleminen parantaa itsetuntoa ja itsetuntemusta edistäen tervettä kasvua ja kehitystä.
Nuorten maailman digitalisoituminen asettaa kasvattajat uusien haasteiden eteen. Virtuaalisen toimintaympäristön mukaan ottaminen ja kehittäminen lasten ja nuorten parissa toimiessa tulisi huomioida nykyistä enemmän. Virtuaalitiloja hyödynnetään jo terapeuttisista lähtökohdista myös Suomessa, mutta vaatii lisätutkimuksia käytön mahdollisuuksista työkentillä lasten ja nuorten omista lähtökohdista käsin.