Patriarkka-esityksen videosuunnittelu ja -toteutus : ideoista kantaesitykseen
Järvinen, Ida (2013)
Järvinen, Ida
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061113871
Tiivistelmä
Patriarkka on Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, jonka kantaesitys Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä oli 19.9.2012. Esityksessä käytetään paljon videota, joka koostuu kahdella kamerallla kuvattavasta livevideosta, ennalta nauhoitetusta materiaalista, stillkuvista sekä animaatiosta.
Tämä opinnäytetyö esittelee esityksen videosuunnittelun ja -toteutuksen eri vaiheita, ja avaa tekijöiden näkökulmasta, kuinka lopulliseen toteutukseen päädyttiin. Tutkimusmateriaalina on Patriarkan videotyöryhmän haastattelut sekä kirjoittajan kokemukset esityksen harjoituskaudelta.
Videota päätettiin käyttää esityksessä, jotta hienovarainen ilmaisu olisi suurikokoisella näyttämöllä lähikuvien ja mikityksen ansiosta mahdollista. Lisäksi video toimii osana lavastusta ja täyttää näyttämökuvaa. Videon käyttöä ei kuitenkaan lyöty lukkoon heti alkumetreillä, ja varsinki livekuvan käyttämistä emmittiin pitkään.
Lähtökohtana Patriarkan videosuunnittelulle olivat abstraktit teemat, kuten runollisuus ja liike. Videosta haluttiin orgaaninen osa esitystä. Koska abstraktit teemat olivat hankalia pukea sanoiksi, yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja ideoiden esiintuomiseen käytettiin valokuvia ja videoita.
Esityksen simultaanikohtausten tekninen monimutkaisuus ja sekunnin tarkka ajoitus, sekä Suuren näyttämön tekniikan vieraus teatterissa debytoivalle ohjaajalle johtivat kokeilevaan työskentelytapaan, jossa ainoa keino löytää toimivat ratkaisut oli tutkia ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Työskentelytapa oli väkisinkin hidasta, mikä osoittautuikin yhdeksi harjoituskauden suurimmista haasteista. Myös abstraktit tavoitteet hidastivat työskentelyä. Lisäksi videon suurimpien tehojen säästäminen esityksen loppuun ja sen käytön perustelu eri kohtauksissa tuotti tekijöille pohdittavaa. Lopulta, monen kokeilun kautta, yhteinen näyttämö- ja videokieli löytyi. Tärkein kuvallinen läpimurto oli niin sanotun Mondrian-Tatort -tyylin löytyminen.
Lopputuloksena on teos, jonka videosuunnittelusta Timo Teräväinen palkittiin Kuva-Säde -palkinnolla ja jonka videototeutukseen ohjaaja on tyytyväinen.
Tämä opinnäytetyö esittelee esityksen videosuunnittelun ja -toteutuksen eri vaiheita, ja avaa tekijöiden näkökulmasta, kuinka lopulliseen toteutukseen päädyttiin. Tutkimusmateriaalina on Patriarkan videotyöryhmän haastattelut sekä kirjoittajan kokemukset esityksen harjoituskaudelta.
Videota päätettiin käyttää esityksessä, jotta hienovarainen ilmaisu olisi suurikokoisella näyttämöllä lähikuvien ja mikityksen ansiosta mahdollista. Lisäksi video toimii osana lavastusta ja täyttää näyttämökuvaa. Videon käyttöä ei kuitenkaan lyöty lukkoon heti alkumetreillä, ja varsinki livekuvan käyttämistä emmittiin pitkään.
Lähtökohtana Patriarkan videosuunnittelulle olivat abstraktit teemat, kuten runollisuus ja liike. Videosta haluttiin orgaaninen osa esitystä. Koska abstraktit teemat olivat hankalia pukea sanoiksi, yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja ideoiden esiintuomiseen käytettiin valokuvia ja videoita.
Esityksen simultaanikohtausten tekninen monimutkaisuus ja sekunnin tarkka ajoitus, sekä Suuren näyttämön tekniikan vieraus teatterissa debytoivalle ohjaajalle johtivat kokeilevaan työskentelytapaan, jossa ainoa keino löytää toimivat ratkaisut oli tutkia ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Työskentelytapa oli väkisinkin hidasta, mikä osoittautuikin yhdeksi harjoituskauden suurimmista haasteista. Myös abstraktit tavoitteet hidastivat työskentelyä. Lisäksi videon suurimpien tehojen säästäminen esityksen loppuun ja sen käytön perustelu eri kohtauksissa tuotti tekijöille pohdittavaa. Lopulta, monen kokeilun kautta, yhteinen näyttämö- ja videokieli löytyi. Tärkein kuvallinen läpimurto oli niin sanotun Mondrian-Tatort -tyylin löytyminen.
Lopputuloksena on teos, jonka videosuunnittelusta Timo Teräväinen palkittiin Kuva-Säde -palkinnolla ja jonka videototeutukseen ohjaaja on tyytyväinen.