Maaperän ja pohjaveden in situ -kunnostukset Suomessa : selvitys 2000-luvulla käytetyistä kunnostusmenetelmistä
Lindfors, Mona (2013)
Lindfors, Mona
Lahden ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061013707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061013707
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön kohteena ovat Suomessa 2000-luvulla tehdyissä in situ -kunnostuksissa käytetyt menetelmät ja niiden valintaan vaikuttaneet tekijät. Tarkoituksena oli selvittää, mitä in situ -kunnostusmenetelmiä Suomessa on käytetty eniten ja miksi juuri nämä menetelmät on valittu kunnostukseen.
Tutkimusaineistona käytettiin Suomen ympäristökeskukselta ja ELY-keskuksilta kerättyjä viranomaisen myöntämiä kunnostuspäätöksiä (55 kpl) ja kunnostuksesta vastaavien tekemiä loppuraportteja (49 kpl). Kaikkiaan käsiteltyjä tapauksia oli yhteensä 57 kappaletta. Kerätty aineisto järjestettiin tietokannaksi Microsoft Excel -taulukko-ohjelmalla. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Webropol-ohjelmalla tehtyä kyselyä, joka lähetettiin 197:lle maankunnostuksen ammattilaiselle tai sen parissa työskentelevälle viranomaiselle. Kyselyssä pyrittiin kartoittamaan asiantuntioiden näkemyksiä maankunnostuksesta kysymällä kunnostukseen vaikuttavista tekijöistä ja niihin liittyvistä ongelmista. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 45 henkilöä, joista kuitenkaan kaikki eivät vastanneet jokaiseen kysymykseen.
Saaduista tuloksista havaittiin, että eniten käytetyt in situ -kunnostusmenetelmät pilaantuneelle maaperälle olivat huokoskaasukäsittely, biostimulaatio, eristys ja kemiallinen hapetus, pilaantuneelle pohjavedelle taas pohjaveden ilmastus ja reaktiiviset seinämät. Ex situ -kunnostusmenetelmistä eniten pilaantuneelle maaperälle käytettiin kaatopaikkakäsittelyä ja kompostointia ja pilaantuneelle pohjavedelle pump & treat -käsittelyä. Valittujen kunnostusmenetelmien valintaan vaikuttivat eniten kohteessa havaitut saasteyhdisteet, kunnostuksen kustannukset sekä kunnostusluvan ja tiedon saatavuus menetelmästä.
Tuloksista voidaan päätellä, että Suomessa on vielä matkaa kohti optimoitua, kustannustehokasta ja kestävän kehityksen huomioonottavaa maankunnostusprosessia. Yleinen linja oli, että ongelmat ovat selkeästi tiedossa ja edistystä tapahtuu, mutta mullistavat ratkaisut antavat vielä toistaiseksi odottaa itseään. Suurimmiksi ongelmiksi koetaan tiedon ja kokemuksien puuttuminen eri menetelmistä, lupamenettelyyn liittyvät ongelmat ja puhdistustarpeen ennakoimattomuus.
Tutkimusaineistona käytettiin Suomen ympäristökeskukselta ja ELY-keskuksilta kerättyjä viranomaisen myöntämiä kunnostuspäätöksiä (55 kpl) ja kunnostuksesta vastaavien tekemiä loppuraportteja (49 kpl). Kaikkiaan käsiteltyjä tapauksia oli yhteensä 57 kappaletta. Kerätty aineisto järjestettiin tietokannaksi Microsoft Excel -taulukko-ohjelmalla. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Webropol-ohjelmalla tehtyä kyselyä, joka lähetettiin 197:lle maankunnostuksen ammattilaiselle tai sen parissa työskentelevälle viranomaiselle. Kyselyssä pyrittiin kartoittamaan asiantuntioiden näkemyksiä maankunnostuksesta kysymällä kunnostukseen vaikuttavista tekijöistä ja niihin liittyvistä ongelmista. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 45 henkilöä, joista kuitenkaan kaikki eivät vastanneet jokaiseen kysymykseen.
Saaduista tuloksista havaittiin, että eniten käytetyt in situ -kunnostusmenetelmät pilaantuneelle maaperälle olivat huokoskaasukäsittely, biostimulaatio, eristys ja kemiallinen hapetus, pilaantuneelle pohjavedelle taas pohjaveden ilmastus ja reaktiiviset seinämät. Ex situ -kunnostusmenetelmistä eniten pilaantuneelle maaperälle käytettiin kaatopaikkakäsittelyä ja kompostointia ja pilaantuneelle pohjavedelle pump & treat -käsittelyä. Valittujen kunnostusmenetelmien valintaan vaikuttivat eniten kohteessa havaitut saasteyhdisteet, kunnostuksen kustannukset sekä kunnostusluvan ja tiedon saatavuus menetelmästä.
Tuloksista voidaan päätellä, että Suomessa on vielä matkaa kohti optimoitua, kustannustehokasta ja kestävän kehityksen huomioonottavaa maankunnostusprosessia. Yleinen linja oli, että ongelmat ovat selkeästi tiedossa ja edistystä tapahtuu, mutta mullistavat ratkaisut antavat vielä toistaiseksi odottaa itseään. Suurimmiksi ongelmiksi koetaan tiedon ja kokemuksien puuttuminen eri menetelmistä, lupamenettelyyn liittyvät ongelmat ja puhdistustarpeen ennakoimattomuus.