Utarekudoksen vaikutus solulukuun lypsylehmillä
Staudinger, Liisa (2013)
Staudinger, Liisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013060412712
Tiivistelmä
Työni tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako utarekudos lypsylehmien solulukuun lypsykaudella, sekä utaretulehdusten yleisyyteen lypsylehmillä. Kyseistä ominaisuutta ei suomalaisessa jalostusohjelmassa huomioida. Sen sijaan joissain toisissa maissa, kuten esim. Kanadassa ominaisuus on ollut osa utareen kokonaisrakennetta jo muutaman vuosikymmenen ajan. Utarekudos on otettu mukaan jalostusohjelmaan, koska sen on tutkimusten avulla todistettu olevan yhteydessä matalampaan solulukuun, sekä lehmän tuotantoiän kasvuun. Utarekudos arvioidaan lineaarisella asteikolla 1-9, jossa 1=huono, 9=erinomainen. Utarekudoksen vaikutusta solulukuun lähdin tutkimaan, koska Suomeen on jo yli kymmenen vuoden ajan tuotu Kanadalaista eläinainesta, ja haluttiin selvittää, onko Suomessa havaittavissa samanlaista trendiä matalamman soluluvun ja utarekudoksen välillä.
Aineiston työhöni sain kanadalaisen rakenneluokittajan tultua Suomeen kevättalvella 2013 luokittamaan lehmiä. Semex Finland kutsui ja järjesti luokituskierroksen suomalaisten karjanomistajien toiveesta. Luokituslomakkeista kerättiin utarekudoksesta saatu tulos, mikä arvioidaan asteikolla 1-9 muiden rakenne ominaisuuksien tavoin. Näiden eläinten lehmäkorteista kerättiin tieto lypsykausien keskimääräisistä soluluvuista, sekä utarehoitotiedot siemennyskorteista. Näiden tietojen pohjalta verrattiin eläimiä jakamalla ne ryhmiin utarekudoksen perusteella. Tämän jälkeen laskettiin keskimääräiset solut lypsykausittain jokaisen ryhmän sisällä. Lisäksi tarkasteltiin hoitojen määrää suhteessa eläinmäärään, sekä kudosluokkien kesken.
Tutkimuksessa oli mukana 279 lehmää, joiden jakautuminen kudosluokkien kesken ei ollut kovinkaan tasainen. Eläimiä oli selvästi eniten luokissa 5-7, kun vähiten eläimiä oli luokissa 1 ja 2. Havaittavissa oli, että hoitojen määrä, sekä soluluku ovat yhteydessä utarekudoksen kanssa, kun huomioon ei oteta näitä luokkia, missä otanta oli selvästi heikompi. Samoin hoitoja oli yleisemmin niissä ryhmissä, joissa soluluku oli keskimäärin korkeampi. Selvästi oli myös havaittavissa, että eläimet, joilla kudos oli viisi tai parempi, olivat lehmät poikineet useammin.
Aineiston työhöni sain kanadalaisen rakenneluokittajan tultua Suomeen kevättalvella 2013 luokittamaan lehmiä. Semex Finland kutsui ja järjesti luokituskierroksen suomalaisten karjanomistajien toiveesta. Luokituslomakkeista kerättiin utarekudoksesta saatu tulos, mikä arvioidaan asteikolla 1-9 muiden rakenne ominaisuuksien tavoin. Näiden eläinten lehmäkorteista kerättiin tieto lypsykausien keskimääräisistä soluluvuista, sekä utarehoitotiedot siemennyskorteista. Näiden tietojen pohjalta verrattiin eläimiä jakamalla ne ryhmiin utarekudoksen perusteella. Tämän jälkeen laskettiin keskimääräiset solut lypsykausittain jokaisen ryhmän sisällä. Lisäksi tarkasteltiin hoitojen määrää suhteessa eläinmäärään, sekä kudosluokkien kesken.
Tutkimuksessa oli mukana 279 lehmää, joiden jakautuminen kudosluokkien kesken ei ollut kovinkaan tasainen. Eläimiä oli selvästi eniten luokissa 5-7, kun vähiten eläimiä oli luokissa 1 ja 2. Havaittavissa oli, että hoitojen määrä, sekä soluluku ovat yhteydessä utarekudoksen kanssa, kun huomioon ei oteta näitä luokkia, missä otanta oli selvästi heikompi. Samoin hoitoja oli yleisemmin niissä ryhmissä, joissa soluluku oli keskimäärin korkeampi. Selvästi oli myös havaittavissa, että eläimet, joilla kudos oli viisi tai parempi, olivat lehmät poikineet useammin.