Kun kuolema tulee taidenäyttelyyn. : Kuoleman käsittely luovan työn kautta.
Ylipulli, Paula (2013)
Ylipulli, Paula
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199486
Tiivistelmä
Tutkielmani lähtökohtana oli opinnäytetyöni produktio-osa, jossa järjestin muistovalokuvanäyttelyn Ilkka Uusitalon (1975–2012) valokuvista. Näyttelyn lähtökohdat olivat minulle erilaiset kuin aikaisemmin järjestämissäni tapahtumissa, koska läsnä oli valokuvaajan kuolema. Teemasta muovautui vähitellen tutkielmani aihe ”Kun kuolema tuli taidenäyttelyyn. Kuoleman käsittely luovan työn kautta”.
Tutkielmaani varten perehdyin muihin kuolemaa käsitteleviin taidenäyttelyihin ja järjestäjien motiiveihin. Tutkielmani tuo ilmi, millaisista lähtökohdista järjestelyissä mukana olevat henkilöt ovat lähteneet tekemään muistonäyttelyä sekä kuinka teema ja esitystapa on valittu. Työni tavoitteena on myös pohtia yleisön kokemuksia näyttelyistä, joissa kuolema on läsnä tavalla tai toisella. Tutkielmani tuo esille myös järjestäjän näkökulman ja tekee yhteenvedon asioista, joita näyttelyjärjestäjän on otettava huomioon, kun aihepiiriin liittyy kuolema.
Tuloksissa käyn läpi, kuinka kuolema ymmärretään 2000-luvun Suomessa ja kuinka surua voi käsitellä eri tavoin. Tutkielmani pureutuu digitalisoituneen yhteiskunnan myötä muuttuneisiin sururituaaleihin ja pohtii, kuinka sureminen on muuttunut uusien teknologioiden myötä kollektiivisempaan suuntaan ja kuinka uudenlaiset muistomerkit ovat siirtyneet verkkoon.
Aineistona tutkielmaani olen käyttänyt internetlähteitä, kuolemaan liittyvää kirjallisuutta ja lehtiartikkeleja. Lisäksi olen kerännyt aineistoa tekemällä yhden avoimen haastattelun, keräämällä kommentteja muistonäyttelyn avajaistilaisuudesta, havainnoimalla avajaistilaisuuden keskusteluja ja poimimalla vieraskirjasta näyttelykuvien herättämiä ajatuksia. Aineistona olen käyttänyt myös internet-artikkeleiksi koottuja haastatteluja kuolemaan liittyvien näyttelyiden järjestäjiltä.
Tutkielmaani varten perehdyin muihin kuolemaa käsitteleviin taidenäyttelyihin ja järjestäjien motiiveihin. Tutkielmani tuo ilmi, millaisista lähtökohdista järjestelyissä mukana olevat henkilöt ovat lähteneet tekemään muistonäyttelyä sekä kuinka teema ja esitystapa on valittu. Työni tavoitteena on myös pohtia yleisön kokemuksia näyttelyistä, joissa kuolema on läsnä tavalla tai toisella. Tutkielmani tuo esille myös järjestäjän näkökulman ja tekee yhteenvedon asioista, joita näyttelyjärjestäjän on otettava huomioon, kun aihepiiriin liittyy kuolema.
Tuloksissa käyn läpi, kuinka kuolema ymmärretään 2000-luvun Suomessa ja kuinka surua voi käsitellä eri tavoin. Tutkielmani pureutuu digitalisoituneen yhteiskunnan myötä muuttuneisiin sururituaaleihin ja pohtii, kuinka sureminen on muuttunut uusien teknologioiden myötä kollektiivisempaan suuntaan ja kuinka uudenlaiset muistomerkit ovat siirtyneet verkkoon.
Aineistona tutkielmaani olen käyttänyt internetlähteitä, kuolemaan liittyvää kirjallisuutta ja lehtiartikkeleja. Lisäksi olen kerännyt aineistoa tekemällä yhden avoimen haastattelun, keräämällä kommentteja muistonäyttelyn avajaistilaisuudesta, havainnoimalla avajaistilaisuuden keskusteluja ja poimimalla vieraskirjasta näyttelykuvien herättämiä ajatuksia. Aineistona olen käyttänyt myös internet-artikkeleiksi koottuja haastatteluja kuolemaan liittyvien näyttelyiden järjestäjiltä.