Kotihoidon työntekijöiden kokemuksia saattohoidosta
Viljanen, Tarja (2013)
Viljanen, Tarja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036003
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kotihoidon työntekijöiden saattohoitokokemuksista
ja siitä mitä apua, tukea tai koulutusta kotihoidon hoitajat kaipaavat
jaksaakseen työskennellä kuolevan ihmisen hoidon parissa. Työn tavoitteena oli
kiinnittää huomio saattohoitotyöhön ja tätä kautta kotona tapahtuvan saattohoidon
kehittäminen.
Ikääntyvien määrä kasvaa jatkuvasti. Tavoitteena on, että iäkäs henkilö voisi asua
kotonaan niin pitkään kuin mahdollista omaisten ja kotiin saatavien palvelujen turvin.
Halutessaan iäkäs tai vakavasti sairas ihminen voi kuolla kotonaan, kunhan kotona
tapahtuva hoito saadaan järjestettyä. Tämä vaatii paljon jaksamista omaisilta ja
muilta hoitoon osallistuvilta. Kuoleman lähestyessä lääkärin tulisi yhdessä asiakkaan
kanssa tehdä selkeä saattohoitopäätös, joka kirjataan myös hoito- ja palvelusuunnitelmaan.
Saattohoitopäätös selkiinnyttäisi kuolevan ihmisen hoitoa ja turhista kuolemaa
pitkittävistä hoidoista luovuttaisiin.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa
kotihoidossa työskentelevää lähi- tai perushoitajaa. Aineisto analysoitiin laadullisella
sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä, että
saattohoitokokemus kotihoidon hoitajien keskuudessa oli vähäistä. Kaikki hoitajat
eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitetaan saattohoidolla. Kaksi hoitajaa käsitti saattohoidoksi
myös huonokuntoisen potilaan vuosikausia kestävän hoidon. 87,5 % hoitajista
oli sitä mieltä, että saattohoidosta tarvitaan lisäkoulutusta. 75 % haastatelluista halusi
koulutusta omaisten kohtaamisesta. 75 % hoitajista kertoi, ettei heillä ole kivun hoidon
osaamista. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia kotihoidossa
työskenteleviä hoitajia, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina.
Jatkotutkimushaasteena ja kehittämiskohteena voisi seuraavaksi perehtyä kotihoidon
hoitajille suunnatun, saattohoitoa käsittelevän lisäkoulutuksen sisältöön, saatavuuteen
ja kehittämiseen. Haastateltavien mukaan saattohoitokoulutus oli painottunut
laitosmaiseen hoitoon ja vainajan käsittelyyn. Hoitajat kaipasivat enemmän tietoa
kotisaattohoidosta ja omaisten kohtaamisesta. Erilaisten hoitovälineiden, kuten esimerkiksi
kipupumpun käytöstä haluttiin opastusta. Myös työergonomiaan tulisi kiinnittää
huomiota kotona tehtävässä saattohoitotyössä. Kolmen haastateltavan mukaan
kotona hoidettiin huonokuntoisia, vuoteeseen hoidettavia asiakkaita ahtaissa ja epäkäytännöllisissä
ja siitä mitä apua, tukea tai koulutusta kotihoidon hoitajat kaipaavat
jaksaakseen työskennellä kuolevan ihmisen hoidon parissa. Työn tavoitteena oli
kiinnittää huomio saattohoitotyöhön ja tätä kautta kotona tapahtuvan saattohoidon
kehittäminen.
Ikääntyvien määrä kasvaa jatkuvasti. Tavoitteena on, että iäkäs henkilö voisi asua
kotonaan niin pitkään kuin mahdollista omaisten ja kotiin saatavien palvelujen turvin.
Halutessaan iäkäs tai vakavasti sairas ihminen voi kuolla kotonaan, kunhan kotona
tapahtuva hoito saadaan järjestettyä. Tämä vaatii paljon jaksamista omaisilta ja
muilta hoitoon osallistuvilta. Kuoleman lähestyessä lääkärin tulisi yhdessä asiakkaan
kanssa tehdä selkeä saattohoitopäätös, joka kirjataan myös hoito- ja palvelusuunnitelmaan.
Saattohoitopäätös selkiinnyttäisi kuolevan ihmisen hoitoa ja turhista kuolemaa
pitkittävistä hoidoista luovuttaisiin.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa
kotihoidossa työskentelevää lähi- tai perushoitajaa. Aineisto analysoitiin laadullisella
sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä, että
saattohoitokokemus kotihoidon hoitajien keskuudessa oli vähäistä. Kaikki hoitajat
eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitetaan saattohoidolla. Kaksi hoitajaa käsitti saattohoidoksi
myös huonokuntoisen potilaan vuosikausia kestävän hoidon. 87,5 % hoitajista
oli sitä mieltä, että saattohoidosta tarvitaan lisäkoulutusta. 75 % haastatelluista halusi
koulutusta omaisten kohtaamisesta. 75 % hoitajista kertoi, ettei heillä ole kivun hoidon
osaamista. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia kotihoidossa
työskenteleviä hoitajia, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina.
Jatkotutkimushaasteena ja kehittämiskohteena voisi seuraavaksi perehtyä kotihoidon
hoitajille suunnatun, saattohoitoa käsittelevän lisäkoulutuksen sisältöön, saatavuuteen
ja kehittämiseen. Haastateltavien mukaan saattohoitokoulutus oli painottunut
laitosmaiseen hoitoon ja vainajan käsittelyyn. Hoitajat kaipasivat enemmän tietoa
kotisaattohoidosta ja omaisten kohtaamisesta. Erilaisten hoitovälineiden, kuten esimerkiksi
kipupumpun käytöstä haluttiin opastusta. Myös työergonomiaan tulisi kiinnittää
huomiota kotona tehtävässä saattohoitotyössä. Kolmen haastateltavan mukaan
kotona hoidettiin huonokuntoisia, vuoteeseen hoidettavia asiakkaita ahtaissa ja epäkäytännöllisissä