Laserkeilauksella tuotetun mikrokuvioinnin kehittäminen kitu- ja joutomaan kohteilla sekä taimikoissa – paikkatietoanalyysi Metsähallituksen Kittilän laserkeilaushankkeesta
Turtinen, Henri (2013)
Turtinen, Henri
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255104
Tiivistelmä
Tässä työssä käsiteltiin Metsähallituksen Kittilän laserkeilaushankkeesta tuotettuja paikkatietoaineistoja paikkatietoanalyysin keinoin. Tavoitteena oli tuottaa paremmin operatiivista metsien käyttöä palveleva mikrokuviointi tutkimukseen rajatulta alueelta. Alkuperäinen Kittilän laserkeilaushankkeesta tuotettu mikrokuviointi ei vastaa kaikilta osin asetettuja tavoitteita. Erityisesti kitu- ja joutomaan kohteilla sekä taimikoissa mikrokuviointi on liian pikkutarkkaa.
Työ toteutettiin käyttäen ArcGIS-paikkatieto-ohjelmiston vektori- ja rasterianalyysejä. Alkuperäinen mikrokuvioverkko rasteroitiin maastomalleista lasketun laserpituuden perusteella aluerasteriksi. Visuaalisen ilmakuvatulkinnan avulla tutkimusalueelta haettiin laserpituuden kynnysarvot kitu- ja joutomaille sekä taimikoille. Aluerasteri uudelleenluokiteltiin haettujen kynnysarvojen perusteella ja vektoroitiin uudeksi mikrokuvioverkoksi.
Uutta mikrokuviointia tarkasteltiin ilmakuvaa vasten ja tutkittiin kuvioinnin onnistumista kitu- ja joutomailla sekä taimikoissa. Visuaalisen ilmakuvatulkinnan perusteella joutomailla ja puustoisten kohteiden sisällä sijaitsevissa taimikoissa uutta mikrokuviointia voitiin pitää onnistuneena. Ylispuustoisissa taimikoissa sekä kitumaan kohteilla mikrokuvioiden yhdistymistä oli tapahtunut osin liikaa ja osin liian vähän. Erityisen ongelmalliseksi muodostuivat joutomaahan rajautuvat taimikkokohteet.
Käytetty menetelmä ei tuottanut kaikilta osin onnistunutta mikrokuviointia tarkasteltavilla kohteilla, mutta osoittautui silti verrattain toimivaksi menetelmäksi mikrokuvioinnin yleistämisessä. Lisäämällä mukaan useampia lasermuuttujia voitaisiin ainakin osa ongelmakohdista ratkaista.
Avainsanat: ArcGIS, kehittäminen, laserkeilaus, mikrokuviointi, paikkatieto, paikkatietojärjestelmä
Työ toteutettiin käyttäen ArcGIS-paikkatieto-ohjelmiston vektori- ja rasterianalyysejä. Alkuperäinen mikrokuvioverkko rasteroitiin maastomalleista lasketun laserpituuden perusteella aluerasteriksi. Visuaalisen ilmakuvatulkinnan avulla tutkimusalueelta haettiin laserpituuden kynnysarvot kitu- ja joutomaille sekä taimikoille. Aluerasteri uudelleenluokiteltiin haettujen kynnysarvojen perusteella ja vektoroitiin uudeksi mikrokuvioverkoksi.
Uutta mikrokuviointia tarkasteltiin ilmakuvaa vasten ja tutkittiin kuvioinnin onnistumista kitu- ja joutomailla sekä taimikoissa. Visuaalisen ilmakuvatulkinnan perusteella joutomailla ja puustoisten kohteiden sisällä sijaitsevissa taimikoissa uutta mikrokuviointia voitiin pitää onnistuneena. Ylispuustoisissa taimikoissa sekä kitumaan kohteilla mikrokuvioiden yhdistymistä oli tapahtunut osin liikaa ja osin liian vähän. Erityisen ongelmalliseksi muodostuivat joutomaahan rajautuvat taimikkokohteet.
Käytetty menetelmä ei tuottanut kaikilta osin onnistunutta mikrokuviointia tarkasteltavilla kohteilla, mutta osoittautui silti verrattain toimivaksi menetelmäksi mikrokuvioinnin yleistämisessä. Lisäämällä mukaan useampia lasermuuttujia voitaisiin ainakin osa ongelmakohdista ratkaista.
Avainsanat: ArcGIS, kehittäminen, laserkeilaus, mikrokuviointi, paikkatieto, paikkatietojärjestelmä