Sijaisperheet ja tuki - kokemuksia Kouvolasta
Heikkilä, Anne (2013)
Heikkilä, Anne
Saimaan ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304084131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304084131
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada kokemusperäistä tietoa Kouvolan kaupungin sijaisperheiden saamasta tuesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tukea sijaisperheet saavat Kouvolan kaupungilta ja miten perheet ovat kokeneet saamansa tuen. Lisäksi selvitettiin sijaisperheiden toiveita ja kehittämisehdotuksia heidän työnsä tukemiseksi.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Teoriaosuus koostuu lastensuojelulain ja perhehoitajalain sijaishuollolle ja perhehoidolle määrittelemistä viitekehyksistä. Teoriaosuudessa esitellään lyhyesti sijaisperheiden valmennusta sekä perhehoidon tukimuotoja. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä sijaisperhettä, joihin Kouvolan kaupunki on sijoittanut huostassa olevia lapsia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua.
Tutkimustulosten mukaan sijaisperheet kaipaavat sosiaalityöntekijöiltä lisää tukea, varsinkin aikaa ja yhteydenottoja. Perheiden toiveena on saada jakaa ajatuksia ja kokemuksia lapsen sosiaalityöntekijän kanssa muulloinkin kuin lasta koskevan asiakassuunnitelman yhteydessä. Kaikilla perheillä oli kokemus siitä, että sosiaalityöntekijät ovat kiireisiä eikä heitä haluta kuormittaa turhilla yhteydenotoilla. Osa perheistä kertoi, että sosiaalityöntekijän saa kiinni silloin, kun tarvitsee apua sijoitetun lapsen asioissa, mutta osa koki, etteivät sosiaalityöntekijät vastaa soittopyyntöihin eivätkä sähköposteihin. Sosiaaliohjaajan rooli suhteessa sijaisperheisiin oli useimmille perheille epäselvä. Perheet olivat tyytyväisiä saamaansa työnohjaukseen. Ne toivoivat myös lisää koulutusta, yhteisiä viikonloppuja muiden sijaisperheiden kanssa sekä vertaistukiryhmää lapsille.
Tutkimus nosti esille sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan roolien selkiyttämisen tärkeyden. Jatkotutkimusaiheeksi nousee perhehoidon tiimin näkemys sijaisperheille annettavasta tuesta sekä vertaistuen kehittäminen.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Teoriaosuus koostuu lastensuojelulain ja perhehoitajalain sijaishuollolle ja perhehoidolle määrittelemistä viitekehyksistä. Teoriaosuudessa esitellään lyhyesti sijaisperheiden valmennusta sekä perhehoidon tukimuotoja. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä sijaisperhettä, joihin Kouvolan kaupunki on sijoittanut huostassa olevia lapsia. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua.
Tutkimustulosten mukaan sijaisperheet kaipaavat sosiaalityöntekijöiltä lisää tukea, varsinkin aikaa ja yhteydenottoja. Perheiden toiveena on saada jakaa ajatuksia ja kokemuksia lapsen sosiaalityöntekijän kanssa muulloinkin kuin lasta koskevan asiakassuunnitelman yhteydessä. Kaikilla perheillä oli kokemus siitä, että sosiaalityöntekijät ovat kiireisiä eikä heitä haluta kuormittaa turhilla yhteydenotoilla. Osa perheistä kertoi, että sosiaalityöntekijän saa kiinni silloin, kun tarvitsee apua sijoitetun lapsen asioissa, mutta osa koki, etteivät sosiaalityöntekijät vastaa soittopyyntöihin eivätkä sähköposteihin. Sosiaaliohjaajan rooli suhteessa sijaisperheisiin oli useimmille perheille epäselvä. Perheet olivat tyytyväisiä saamaansa työnohjaukseen. Ne toivoivat myös lisää koulutusta, yhteisiä viikonloppuja muiden sijaisperheiden kanssa sekä vertaistukiryhmää lapsille.
Tutkimus nosti esille sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan roolien selkiyttämisen tärkeyden. Jatkotutkimusaiheeksi nousee perhehoidon tiimin näkemys sijaisperheille annettavasta tuesta sekä vertaistuen kehittäminen.