Kehitysvammatyön mittaaminen RAFAELA™ -järjestelmän avulla : ryhmäkodin arkiset käytännöt luokittelun kohteena
Nevalainen, Kirsi (2013)
Nevalainen, Kirsi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303213533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303213533
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää henkilökunnan näkemyksiä RAFAELA™-hoitoisuusluokitusjärjestelmästä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kehitysvammaisten autetun asumisen ryhmäkodeissa. Tavoitteena oli kerätä tietoa hoitoisuusluokitusjärjestelmän käyttöön liittyvistä ongelmakohdista, luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä ja soveltuvuudesta kehitysvammatyössä. Autetun asumisen ryhmäkodeissa on vuoden 2012 alussa otettu käyttöön RAFAELA™-hoitoisuusluokitusjärjestelmä. Hoitoisuusluokituksen tarkoitus on ensisijaisesti kyetä luokituksesta saadun tiedon perusteella suunnitella ja kohdentaa henkilöstötarve oikeaan paikkaan asiakkaiden tarpeiden mukaan.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 14 ryhmäkodin työntekijät. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppani FCG Tietojohtaminen Oy toteutti validointikyselyn Webropal-kyselytyökalulla loka-marraskuussa 2012. Kyselyyn osallistui 80 henkilöä. Opinnäytetyön aineiston muodostivat kyselykaavakkeen avoimet vastaukset, jotka yhdessä avoimen kysymyksen kanssa analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
FCG Tietojohtaminen Oy:n SPSS-ohjelmalla suorittama kyselyvastausten kvantitatiivinen analyysi osoitti, että keskimäärin 70 % vastaajista arvioi kehitysvammatyöhön kehitetyn kehitysvammatyön luokitusmittarin kuuden osa-alueen ja niiden vaativuustasojen A-D mittaavan hyvin tai erittäin hyvin kehitysvammatyötä. Opinnäytetyön avointen vastausten kvalitatiivisen sisällönanalyysin perusteella ongelmakohdaksi nousi se, ettei luokittelussa oteta huomioon ryhmäkodeissa tehtävää ”näkymätöntä” työtä. Mittari mittaa vain suoraan tai välillisesti asiakkaaseen kohdistuvaa yksilöllistä kehitysvammatyötä ja ulkopuolelle jää välillinen työ kuten asiakkaan puolesta asiointi, ryhmässä toimiminen ja yhteisöllisesti merkityksellinen työ.
Vastaajat näkivät kehitysvammatyön kokonaisvaltaisena. Luokitusmittarin osa-alueissa käytetyt käsitteet vaativat yksikkökohtaista aukipurkamista. Koska mittari on kehitetty hoidollisen työn lähtökohdista, kehitysvammatyön luokitusmittarissa käytettävällä kielellä ja terminologialla tulisi olla vastine kehitysvammatyön arjessa, jotta arjen todellisuus tulisi esiin.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 14 ryhmäkodin työntekijät. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppani FCG Tietojohtaminen Oy toteutti validointikyselyn Webropal-kyselytyökalulla loka-marraskuussa 2012. Kyselyyn osallistui 80 henkilöä. Opinnäytetyön aineiston muodostivat kyselykaavakkeen avoimet vastaukset, jotka yhdessä avoimen kysymyksen kanssa analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
FCG Tietojohtaminen Oy:n SPSS-ohjelmalla suorittama kyselyvastausten kvantitatiivinen analyysi osoitti, että keskimäärin 70 % vastaajista arvioi kehitysvammatyöhön kehitetyn kehitysvammatyön luokitusmittarin kuuden osa-alueen ja niiden vaativuustasojen A-D mittaavan hyvin tai erittäin hyvin kehitysvammatyötä. Opinnäytetyön avointen vastausten kvalitatiivisen sisällönanalyysin perusteella ongelmakohdaksi nousi se, ettei luokittelussa oteta huomioon ryhmäkodeissa tehtävää ”näkymätöntä” työtä. Mittari mittaa vain suoraan tai välillisesti asiakkaaseen kohdistuvaa yksilöllistä kehitysvammatyötä ja ulkopuolelle jää välillinen työ kuten asiakkaan puolesta asiointi, ryhmässä toimiminen ja yhteisöllisesti merkityksellinen työ.
Vastaajat näkivät kehitysvammatyön kokonaisvaltaisena. Luokitusmittarin osa-alueissa käytetyt käsitteet vaativat yksikkökohtaista aukipurkamista. Koska mittari on kehitetty hoidollisen työn lähtökohdista, kehitysvammatyön luokitusmittarissa käytettävällä kielellä ja terminologialla tulisi olla vastine kehitysvammatyön arjessa, jotta arjen todellisuus tulisi esiin.