Varhainen puuttuminen ja huolen puheeksi ottaminen pirkanmaalaisen kunnan päiväkodeissa työntekijöiden näkökulmasta
Mäkelä, Joanna (2012)
Mäkelä, Joanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917448
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää pirkanmaalaisen kunnan päiväkotien työntekijöiden kokemuksia varhaisen puuttumisen toimintatavoista päiväkodeissa, sekä miten käytössä olevia toimintatapoja voitaisiin kehittää. Lisäksi haetaan tietoa siitä, mitä tarvitaan, jotta varhainen puuttuminen toteutuisi perhettä ja lasta kunnioittaen. Opinnäytetyössä tarkasteltiin myös moniammatillisuuden toteutumista, sekä sen tehostamisen mahdollisuutta. Opinnäytetyön yksi keskeinen kehittämisen näkökulma oli työntekijöiden näkemykset lisäkoulutuksesta, kaipaisivatko he koulutusta asian tiimoilta ja millaisista osa-alueista koulutus voisi rakentua. Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda kattavaa tietoa varhaisen puuttumisen toimintaprosessin mallin laadinnalle.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin eli kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin kutsuttiin yhdeksän vastaajaa, näistä kahdeksan vastaajaa suostui haastatteluun. Haastattelulla saatu aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella yksiköissä varhaisen puuttumisen toteuttamiseen liittyvät vahvasti dialogit niin oman työtiimin kuin lapsen vanhempienkin kanssa. Yksiköissä kiinnitetään huomiota kasvatuskumppanuuteen sekä mahdollisen huolen herätessä sen puheeksi ottamiseen, kuka ryhmästä ottaa asian puheeksi ja missä tilanteessa asiasta kerrotaan vanhemmille. Vastausten perusteella myös kirjaaminen korostuu huolen herätessä. Varhaisen puuttumisen kehittämisen keskiön muodostavat resursseihin liittyvät seikat.
Johtopäätösten perusteella kunnassa tulisi panostaa edelleen moniammatilliseen työskentelyyn, sekä varhaiseen puuttumiseen, etenkin huolen puheeksi ottamiseen liittyvään lisäkoulutukseen. Selkeä prosessimalli selventäisi varsinkin uusille työntekijöille miten varhaisen puuttumisen tilanteessa tulee toimia. Yksiköissä tulisi huomioida myös työn organisoiminen siten, että ryhmän ja yksittäisen lapsen havainnointi sekä havaintojen dokumentointi toteutuu.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin eli kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin kutsuttiin yhdeksän vastaajaa, näistä kahdeksan vastaajaa suostui haastatteluun. Haastattelulla saatu aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella yksiköissä varhaisen puuttumisen toteuttamiseen liittyvät vahvasti dialogit niin oman työtiimin kuin lapsen vanhempienkin kanssa. Yksiköissä kiinnitetään huomiota kasvatuskumppanuuteen sekä mahdollisen huolen herätessä sen puheeksi ottamiseen, kuka ryhmästä ottaa asian puheeksi ja missä tilanteessa asiasta kerrotaan vanhemmille. Vastausten perusteella myös kirjaaminen korostuu huolen herätessä. Varhaisen puuttumisen kehittämisen keskiön muodostavat resursseihin liittyvät seikat.
Johtopäätösten perusteella kunnassa tulisi panostaa edelleen moniammatilliseen työskentelyyn, sekä varhaiseen puuttumiseen, etenkin huolen puheeksi ottamiseen liittyvään lisäkoulutukseen. Selkeä prosessimalli selventäisi varsinkin uusille työntekijöille miten varhaisen puuttumisen tilanteessa tulee toimia. Yksiköissä tulisi huomioida myös työn organisoiminen siten, että ryhmän ja yksittäisen lapsen havainnointi sekä havaintojen dokumentointi toteutuu.