Tumman veden hipaisu : Sururyhmäläisten kokemuksia Varkauden seurakunnan sururyhmistä ja sururyhmäläisten spiritualiteetti
Mertosalo, Anne; Paavonsalo, Marjut (2012)
Mertosalo, Anne
Paavonsalo, Marjut
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215960
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215960
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mertosalo, Anne & Paavonsalo, Marjut.
Tumman veden hipaisu. Sururyhmäläisten kokemuksia Varkauden seurakunnan sururyhmistä ja sururyhmäläisten spiritualiteetti. Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus & sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Varkauden seurakunnan sururyhmäläisten kokemuksia sururyhmästä. Tavoitteena oli selvittää, olivatko sururyhmiin osallistuneet saaneet apua sururyhmistä ja jos olivat saaneet, minkälaista apua. Tavoitteena oli myös saada tietoa, kuinka sururyhmiä voidaan kehittää Varkauden seurakunnassa. Lisäksi tutkittiin sururyhmien toimintaan liittyvän hengellisyyden merkitystä. Tutkimus on laadullinen. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin sururyhmissä käyneiltä henkilöiltä toukokuun 2012 aikana. Haastateltavia henkilöitä oli viisi, eri sururyhmistä. Sururyhmäläisten teemahaastattelut nauhoitettiin ja saatu aineisto kategorioitiin alakategorioiksi ja pääkategorioiksi. Aineisto analysoitiin sisällön analyysi-menetelmällä.
Sururyhmä oli avuksi sururyhmäläisille, koska he saivat paikan ja kuulijoita omalle surulleen sekä sanatonta empatiaa. He pystyivät samaistumaan toisiin sururyhmäläisiin ja saivat vertaistukea: he eivät olleet yksin surussaan. Myös ohjaajien toiminta oli ammattitaitoista. He tekivät työtä persoonallaan, ottivat suruprosessin eri vaiheet huomioon ja olivat tasapuolisia ryhmäläisiä kohtaan. Tutkimuksen perusteella sururyhmäläisten spiritualiteetti muuttui: heidän hengellisyytensä lisääntyi. Kehittämisehdotuksina mainittiin, että haluttiin useampia kokoontumisia, haluttiin muutakin kuin ”sekaryhmiä” ja ryhmään haluttiin lisää hengellistä aspektia. Lisäksi toivottiin, että sururyhmä olisi esteetön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sururyhmäläisille oli ollut apua sururyhmästä. He olivat tyytyväisiä sururyhmän toimintaan. Tärkeintä antia sururyhmäläisille olivat vertaistuki ja ohjaajien toiminta sekä hengellisyys. Opinnäytetyön toivotaan palvelevan Varkauden seurakunnan sururyhmien kehittämistä.
Asiasanat: suru, surutyö, suruprosessi, sururyhmät, vertaistuki, spiritualiteetti.
Mertosalo, Anne & Paavonsalo, Marjut.
Tumman veden hipaisu. Sururyhmäläisten kokemuksia Varkauden seurakunnan sururyhmistä ja sururyhmäläisten spiritualiteetti. Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus & sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Varkauden seurakunnan sururyhmäläisten kokemuksia sururyhmästä. Tavoitteena oli selvittää, olivatko sururyhmiin osallistuneet saaneet apua sururyhmistä ja jos olivat saaneet, minkälaista apua. Tavoitteena oli myös saada tietoa, kuinka sururyhmiä voidaan kehittää Varkauden seurakunnassa. Lisäksi tutkittiin sururyhmien toimintaan liittyvän hengellisyyden merkitystä. Tutkimus on laadullinen. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin sururyhmissä käyneiltä henkilöiltä toukokuun 2012 aikana. Haastateltavia henkilöitä oli viisi, eri sururyhmistä. Sururyhmäläisten teemahaastattelut nauhoitettiin ja saatu aineisto kategorioitiin alakategorioiksi ja pääkategorioiksi. Aineisto analysoitiin sisällön analyysi-menetelmällä.
Sururyhmä oli avuksi sururyhmäläisille, koska he saivat paikan ja kuulijoita omalle surulleen sekä sanatonta empatiaa. He pystyivät samaistumaan toisiin sururyhmäläisiin ja saivat vertaistukea: he eivät olleet yksin surussaan. Myös ohjaajien toiminta oli ammattitaitoista. He tekivät työtä persoonallaan, ottivat suruprosessin eri vaiheet huomioon ja olivat tasapuolisia ryhmäläisiä kohtaan. Tutkimuksen perusteella sururyhmäläisten spiritualiteetti muuttui: heidän hengellisyytensä lisääntyi. Kehittämisehdotuksina mainittiin, että haluttiin useampia kokoontumisia, haluttiin muutakin kuin ”sekaryhmiä” ja ryhmään haluttiin lisää hengellistä aspektia. Lisäksi toivottiin, että sururyhmä olisi esteetön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sururyhmäläisille oli ollut apua sururyhmästä. He olivat tyytyväisiä sururyhmän toimintaan. Tärkeintä antia sururyhmäläisille olivat vertaistuki ja ohjaajien toiminta sekä hengellisyys. Opinnäytetyön toivotaan palvelevan Varkauden seurakunnan sururyhmien kehittämistä.
Asiasanat: suru, surutyö, suruprosessi, sururyhmät, vertaistuki, spiritualiteetti.