"Kiva, keltainen ja bussi" : yhteisöllisyyden kokemuksia Hubu-virtuaalibussissa
Aspegren, Piia (2012)
Aspegren, Piia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315180
Tiivistelmä
Hubu-virtuaalibussi oli silloisen Elämä On Parasta Huumetta ry:n, nykyisen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n, virtuaalinen bussi, jossa keskusteltiin nuoren elämään liittyvistä asioista aikuisen johdolla. Hubu-bussi sijaitsi Habbo Hotelissa, joka on virtuaalimaailma Internetissä. Elämä On Parasta Huumetta ry ehti toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä Habbo Hotelissa kymmenen vuoden ajan vuosina 2002–2012. Opinnäytetyössäni halusin selvittää, tunsivatko Hubussa käyvät nuoret yhteisöllisyyttä.
Haastattelin netin välityksellä seitsemää 10–15-vuotiasta nuorta, jotka olivat käyneet useamman kerran Hubu-virtuaalibussissa. Pohjateoriana käytin yhteisöllisyyttä sekä etenkin verkkoyhteisöllisyyteen liittyvää kirjallisuutta. Huomioin työssäni myös nuoruuden kehitysvaiheena sekä nuorisotyön yleiset päämäärät.
Haastattelut osoittivat, että osalle nuorista Hubu-virtuaalibussi oli yhteisö, jonka jäseneksi he itsensä mielsivät. Yhteisöllisyys on kuitenkin subjektiivinen tunne, eikä sama yhteisö tai ryhmä näyttäydy kaikille samalla tavalla. Osa haastatelluista nuorista tunnisti toisia kävijöitä nimimerkin perusteella ja oli ystävystynyt toisten keskustelijoiden kanssa. Nämä tulokset viittaavat verkkoyhteisöllisyyteen. Haastatellut nuoret saivat virtuaalibussista myös tietoa, jonka he kokivat itselleen hyödylliseksi. Saatu tieto myös vaikutti heidän mielipiteisiinsä ja päätöksiinsä. Hubu-virtuaalibussin ohjaajilla oli myös suuri vaikutus keskustelujen onnistumiseen ja nuorten viihtyvyyteen bussissa.
Opinnäytetyöni perusteella voidaan sanoa, että nuoret kokivat Hubussa yhteisöllisyyden kokemuksia. Lisäksi Internetissä on tarve Hubun kaltaisille turvallisille ympäristöille, joissa on paikalla aikuisia. Aikuiset eivät vain ohjaa keskustelua vaan myös varmistavat, että jokainen pääsee ilmaisemaan mielipiteensä hyvässä ja rakentavassa ilmapiirissä. Jatkotutkimusaiheena olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten anonyymit Internet-yhteisöt vaikuttavat varhaisnuoren identiteetin kehitykseen. Myös aikuisen läsnäolon merkitys Internetissä olisi mahdollinen aihe tulevaisuuden tutkimukselle.
Haastattelin netin välityksellä seitsemää 10–15-vuotiasta nuorta, jotka olivat käyneet useamman kerran Hubu-virtuaalibussissa. Pohjateoriana käytin yhteisöllisyyttä sekä etenkin verkkoyhteisöllisyyteen liittyvää kirjallisuutta. Huomioin työssäni myös nuoruuden kehitysvaiheena sekä nuorisotyön yleiset päämäärät.
Haastattelut osoittivat, että osalle nuorista Hubu-virtuaalibussi oli yhteisö, jonka jäseneksi he itsensä mielsivät. Yhteisöllisyys on kuitenkin subjektiivinen tunne, eikä sama yhteisö tai ryhmä näyttäydy kaikille samalla tavalla. Osa haastatelluista nuorista tunnisti toisia kävijöitä nimimerkin perusteella ja oli ystävystynyt toisten keskustelijoiden kanssa. Nämä tulokset viittaavat verkkoyhteisöllisyyteen. Haastatellut nuoret saivat virtuaalibussista myös tietoa, jonka he kokivat itselleen hyödylliseksi. Saatu tieto myös vaikutti heidän mielipiteisiinsä ja päätöksiinsä. Hubu-virtuaalibussin ohjaajilla oli myös suuri vaikutus keskustelujen onnistumiseen ja nuorten viihtyvyyteen bussissa.
Opinnäytetyöni perusteella voidaan sanoa, että nuoret kokivat Hubussa yhteisöllisyyden kokemuksia. Lisäksi Internetissä on tarve Hubun kaltaisille turvallisille ympäristöille, joissa on paikalla aikuisia. Aikuiset eivät vain ohjaa keskustelua vaan myös varmistavat, että jokainen pääsee ilmaisemaan mielipiteensä hyvässä ja rakentavassa ilmapiirissä. Jatkotutkimusaiheena olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten anonyymit Internet-yhteisöt vaikuttavat varhaisnuoren identiteetin kehitykseen. Myös aikuisen läsnäolon merkitys Internetissä olisi mahdollinen aihe tulevaisuuden tutkimukselle.