Sinkkujen taide- ja kulttuuritarjonnan kehittäminen : Case: Taidehalli
Haavisto, Erika (2012)
Haavisto, Erika
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110114806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012110114806
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö kartoittaa sinkkujen taide- ja kulttuuritarjonnan kehittämistä, ja tutkii sen nykytilaa ja tulevaisuusnäkymiä. Tällä hetkellä säännöllistä ohjelmaa sinkuille ei juuri löydy kulttuurin ja taiteen kentältä. Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä, sillä sinkkujen kasvava määrä tiedostetaan, sinkuilla on sosiaalinen ja aktiivinen elämäntyyli ja kulttuurin ja taiteen alojen toimijat ovat halukkaita huomioimaan eri kohderyhmiä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa hyödyllistä ja sovelluskelpoista tietoa sinkuista ja sinkkutilaisuuksien järjestämisestä. Nykyään sinkut kohtaavat toisiaan lähinnä baareissa, internetissä tai sattumalta esimerkiksi harrastuksen parissa, eivätkä monet sinkut koe ympäristöä ihanteelliseksi. Kulttuurin ja taiteen kentän sinkkutilaisuudet mahdollistavat uusia ja miellyttäviä kohtaamisympäristöjä sinkuille. Suomalaisen treffikulttuurin suurin haaste lienee kohderyhmän ujous, ja sinkkutilaisuuksien epäsäännöllisyys.
Opinnäytetyöhön kuului sinkkutilaisuuden järjestäminen Helsingin Taidehallissa, sekä tilaisuuden palautelomakkeen teko ja analysointi. Yksi tavoitteista oli järjestää Taidehallin sinkkutilaisuus niin onnistuneesti, että Taidehalli ja kulttuuri- ja taidealat innostuisivat suunnittelemaan sinkuille toimintaa ja palveluita. Mitä enemmän sana sinkkutilaisuuksista leviää, sitä todennäköisemmin niitä järjestetään ja kehitetään. Lisäksi sinkkutilaisuuden pohjalle toteutettiin kysely sinkkujen toiveista kulttuurin ja taiteen kentällä. Opinnäytetyössä sinkulla tarkoitettiin henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Tilaisuus oli tilaajan eli Taidehallin pilottikokeilu. Sinkkutilaisuudessa käytettiin kehittämismenetelmänä havainnointia. Taidehallin ja taidemuseoiden sinkkukysely ja sinkkutilaisuuden palautelomake toteutettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen.
Taidehallin sinkkutilaisuuteen osallistui noin kaksi kertaa oletettua enemmän sinkkuja. Kysyntä oli odotettua suurempaa. Kävijät pitivät siitä, ettei tilaisuudessa ollut järjestettyä parinmuodostusta eli tunnelma pysyi rentona. Tilaisuuden sisältö muodostui Tomás Saracenon näyttelyn ympärille, mikä koettiin mielenkiintoiseksi. Saavutettu mediahuomio oli hyvä, eli sinkkutilaisuudet kiinnostavat muitakin kuin sinkkuja. Suurin osa sinkuista kertoi osallistuvansa mielellään sinkkutilaisuuksiin jatkossakin. Taidehallin ja taidemuseoiden toteuttaman sinkkukyselyn mukaan jotkut sinkuista ovat sitä mieltä, että sinkkutilaisuudet ovat ahdistavia, eikä sinkkuutta tule painottaa tilaisuuksissa. Taidehallin sinkkutilaisuus osoitti, että sinkkutilaisuuksille riittää kuitenkin kysyntää. Moni osallistuja ihmetteli, miksei vastaavia tilaisuuksia järjestetä useammin.
Taidehallin ja taidemuseoiden sinkkukyselyn ja Taidehallin sinkkutilaisuuden avulla saatiin mielenkiintoista tietoa sinkuista ja sinkkutilaisuuksien järjestämisestä. Kehittämisideat koskevat markkinointia, kohderyhmää, tiedotusta, tunnelmaa, sisältöä ja toteutusta. Taidehallin työntekijät kokivat sinkkutilaisuuden onnistuneeksi, eivätkä nähneet esteitä tuleville tilaisuuksille. Taidehallin sinkkutilaisuus osoitti, että sinkut ovat taidemuseoiden yleisötyön kohderyhmänä varteenotettava ja piristävä. Onnistunut sinkkutilaisuus on osoitus siitä, että vastaavat tilaisuudet voisivat olla kulttuurin ja taiteen kentällä jäädäkseen. Erilaisten kohderyhmien huomiointi monipuolistaa toimintaa, ja on askel rikkaampaa yleisötyötä.
Opinnäytetyöhön kuului sinkkutilaisuuden järjestäminen Helsingin Taidehallissa, sekä tilaisuuden palautelomakkeen teko ja analysointi. Yksi tavoitteista oli järjestää Taidehallin sinkkutilaisuus niin onnistuneesti, että Taidehalli ja kulttuuri- ja taidealat innostuisivat suunnittelemaan sinkuille toimintaa ja palveluita. Mitä enemmän sana sinkkutilaisuuksista leviää, sitä todennäköisemmin niitä järjestetään ja kehitetään. Lisäksi sinkkutilaisuuden pohjalle toteutettiin kysely sinkkujen toiveista kulttuurin ja taiteen kentällä. Opinnäytetyössä sinkulla tarkoitettiin henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Tilaisuus oli tilaajan eli Taidehallin pilottikokeilu. Sinkkutilaisuudessa käytettiin kehittämismenetelmänä havainnointia. Taidehallin ja taidemuseoiden sinkkukysely ja sinkkutilaisuuden palautelomake toteutettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää käyttäen.
Taidehallin sinkkutilaisuuteen osallistui noin kaksi kertaa oletettua enemmän sinkkuja. Kysyntä oli odotettua suurempaa. Kävijät pitivät siitä, ettei tilaisuudessa ollut järjestettyä parinmuodostusta eli tunnelma pysyi rentona. Tilaisuuden sisältö muodostui Tomás Saracenon näyttelyn ympärille, mikä koettiin mielenkiintoiseksi. Saavutettu mediahuomio oli hyvä, eli sinkkutilaisuudet kiinnostavat muitakin kuin sinkkuja. Suurin osa sinkuista kertoi osallistuvansa mielellään sinkkutilaisuuksiin jatkossakin. Taidehallin ja taidemuseoiden toteuttaman sinkkukyselyn mukaan jotkut sinkuista ovat sitä mieltä, että sinkkutilaisuudet ovat ahdistavia, eikä sinkkuutta tule painottaa tilaisuuksissa. Taidehallin sinkkutilaisuus osoitti, että sinkkutilaisuuksille riittää kuitenkin kysyntää. Moni osallistuja ihmetteli, miksei vastaavia tilaisuuksia järjestetä useammin.
Taidehallin ja taidemuseoiden sinkkukyselyn ja Taidehallin sinkkutilaisuuden avulla saatiin mielenkiintoista tietoa sinkuista ja sinkkutilaisuuksien järjestämisestä. Kehittämisideat koskevat markkinointia, kohderyhmää, tiedotusta, tunnelmaa, sisältöä ja toteutusta. Taidehallin työntekijät kokivat sinkkutilaisuuden onnistuneeksi, eivätkä nähneet esteitä tuleville tilaisuuksille. Taidehallin sinkkutilaisuus osoitti, että sinkut ovat taidemuseoiden yleisötyön kohderyhmänä varteenotettava ja piristävä. Onnistunut sinkkutilaisuus on osoitus siitä, että vastaavat tilaisuudet voisivat olla kulttuurin ja taiteen kentällä jäädäkseen. Erilaisten kohderyhmien huomiointi monipuolistaa toimintaa, ja on askel rikkaampaa yleisötyötä.