Läsnä lapsen arjessa : Pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen päiväkodissa kasvattajien kokemana
Reipas, Saija (2012)
Reipas, Saija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712027
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lapsiryhmässä toteutettavaa pienryhmätoimintaa vastaamaan paremmin ryhmän tarpeita sekä kerätä tietoa siitä, miten pienryhmätoiminta ja sen kehittäminen vaikuttivat kasvattajan kokemukseen omasta työstään päiväkotiympäristössä. Opinnäytetyö on toimintatutkimuksellinen ja se toteutettiin 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä helmikuussa 2012. Aineisto kerättiin kolmella ryhmäteemahaastattelulla ryhmän työntekijöiltä.
Kasvattajat kokivat, että luottamus työtovereiden ammattitaitoon helpotti läsnäoloa. Kasvattajien oma läsnäolo taas lisäsi havainnointia, mikä vaikutti positiivisesti kasvattajien välisen vuorovaikutuksen laatuun. Tiimipalaverien pedagoginen sisältö kasvoi sen myötä, kun lapsiin liittyvä tuntemus syveni. Olennaista oli myös se, miten kasvattajat huomasivat oman läsnäolonsa ja mielialansa vaikuttavan koko ryhmän ilmapiiriin. Kasvattajista tuntui, että arki tuli sujuvammaksi ja tasapainoisemmaksi pienryhmätoiminnan kehittämisen myötä.
Pienryhmätilanteiden strukturointi lisäsi pysyvyyttä sekä tapahtumien ennakointia pienemmillä lapsilla. Strukturointi myös auttoi kasvattajia keskittymään ja olemaan paremmin läsnä. Pienryhmätoiminta lisäsi vuorovaikutusta sekä ruokailutilanteen miellyttävyyttä.
Johtopäätöksenä opinnäytetyöstä voidaan todeta, että pienryhmätoiminta sopii hyvin päiväkotiympäristöön, ja ryhmän omiin tarpeisiin joustavasti sovellettuna se tukee laadukasta varhaiskasvatusta.
Kasvattajat kokivat, että luottamus työtovereiden ammattitaitoon helpotti läsnäoloa. Kasvattajien oma läsnäolo taas lisäsi havainnointia, mikä vaikutti positiivisesti kasvattajien välisen vuorovaikutuksen laatuun. Tiimipalaverien pedagoginen sisältö kasvoi sen myötä, kun lapsiin liittyvä tuntemus syveni. Olennaista oli myös se, miten kasvattajat huomasivat oman läsnäolonsa ja mielialansa vaikuttavan koko ryhmän ilmapiiriin. Kasvattajista tuntui, että arki tuli sujuvammaksi ja tasapainoisemmaksi pienryhmätoiminnan kehittämisen myötä.
Pienryhmätilanteiden strukturointi lisäsi pysyvyyttä sekä tapahtumien ennakointia pienemmillä lapsilla. Strukturointi myös auttoi kasvattajia keskittymään ja olemaan paremmin läsnä. Pienryhmätoiminta lisäsi vuorovaikutusta sekä ruokailutilanteen miellyttävyyttä.
Johtopäätöksenä opinnäytetyöstä voidaan todeta, että pienryhmätoiminta sopii hyvin päiväkotiympäristöön, ja ryhmän omiin tarpeisiin joustavasti sovellettuna se tukee laadukasta varhaiskasvatusta.