Raudanpoisto vettyneestä arkeologisesta puumateriaalista kompleksinmuodostajien avulla : EDTA ja DTPA
Leppänen, Päivi (2012)
Leppänen, Päivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229362
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229362
Tiivistelmä
Puumateriaalissa olevat rautayhdisteet ja raudan korroosiotuotteet katalysoivat kemiallisia reaktioita, jotka aiheuttavat puumateriaalin happamoitumista hapetusreaktioiden tuotteina syntyvien rikkivedyn sekä rikkihapon vaikutuksesta. Vasa-laivan konservointimenetelmien kehittämiseksi, tutkijat ovat testanneet rautayhdisteiden poistamiseksi eri kompleksinmuodostajia, jotka sitovat puun sisältämät rautaionit puusta vesiliuokseen. Tällaisia kompleksinmuodostajia ovat mm. EDTA ja DTPA. Tarkoitus on verrata kahden eri kompleksinmuodostajan toimivuutta raudanpoistossa vettyneestä arkeologisesta puumateriaalista, joka saatiin tutkimuskäyttöön Suomen Merimuseon konservointilaitokselta.
Puusta sahattiin noin 100g:n testikappaleita, joista rautaionit pyrittiin poistamaan kompleksinmuodostajista valmistettujen testiliuosten avulla. Puusta liuenneiden rautaionien määrää analysoitiin yhden- ja kahdenarvoisilla Merckin Merckoquant- ja Reflectoquant- testiliuskoilla sekä RQflex 10- mittauslaitteella. Testimenetelmien avulla oli mahdollista mitata vain testiliuosten sisältämien Fe2+- sekä Fe3+- ionien määrä raudan kokonaisarvosta eikä testin perustella näin ollen pystytä selvittämään puun sisältämiä eri rautayhdisteitä tai korroosiotuotteita.
Testin aikana huomattiin rikkivedyn kehittymistä alhaisessa pH:ssa sekä liuosten värjäytymistä vaalean vihertävästä aina tumman keltaiseen. Jo liuoksen värin perusteella voitiin todeta puusta liuenneen sekä Fe2+- että Fe3+- ioneja liuokseen. Mittausten perusteella rauta oli puussa pääosin läsnä Fe3+- ioneina.
Testituloksien perusteella on mahdollista kehittää vettyneen arkeologisen puun konservointimenetelmiä soveltamalla tutkimusten tuomaa informaatiota käytännön konservointityöhön.
Puusta sahattiin noin 100g:n testikappaleita, joista rautaionit pyrittiin poistamaan kompleksinmuodostajista valmistettujen testiliuosten avulla. Puusta liuenneiden rautaionien määrää analysoitiin yhden- ja kahdenarvoisilla Merckin Merckoquant- ja Reflectoquant- testiliuskoilla sekä RQflex 10- mittauslaitteella. Testimenetelmien avulla oli mahdollista mitata vain testiliuosten sisältämien Fe2+- sekä Fe3+- ionien määrä raudan kokonaisarvosta eikä testin perustella näin ollen pystytä selvittämään puun sisältämiä eri rautayhdisteitä tai korroosiotuotteita.
Testin aikana huomattiin rikkivedyn kehittymistä alhaisessa pH:ssa sekä liuosten värjäytymistä vaalean vihertävästä aina tumman keltaiseen. Jo liuoksen värin perusteella voitiin todeta puusta liuenneen sekä Fe2+- että Fe3+- ioneja liuokseen. Mittausten perusteella rauta oli puussa pääosin läsnä Fe3+- ioneina.
Testituloksien perusteella on mahdollista kehittää vettyneen arkeologisen puun konservointimenetelmiä soveltamalla tutkimusten tuomaa informaatiota käytännön konservointityöhön.