Omaishoitajan elämänlaatu omaishoitosuhteen päättymisen jälkeen : Elämäniloa-kurssin™ merkityksestä voimaantumiseen
Ikonen, Tiia (2012)
Ikonen, Tiia
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205229182
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry, jonka Vertaisvoimaa projektin yhteyteen työ sitoutui. Vertaisvoimaa projektissa järjestettiin Elämäniloa-kursseja™, jotka olivat suunnattuja omaishoitajille, joiden omaishoitosuhde oli päättynyt. Opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida kursseille osallistuneiden omaishoitajien koettua hyvinvointia sekä arvioida Elämäniloa-kurssin™ merkitystä kurssilaisten voimaantumiseen.
Tutkimuksen viitekehys rakentui hyvinvoinnin, elämänlaadun, voimaantumisen ja surun käsitteistön pohjalle. Tutkimusongelmiin vastauksia haettiin kvantitatiivista tutkimustapaa hyödyntäen. Tämä lähestymistapa vaati teoreettisten käsitteistöjen operationalisointia mitattaviin luokkiin. Luokiksi määrittyivät elämänlaadun kolme ulottuvuutta: sosiaalisen, emotionaalisen ja tuottavan hyvinvoinnin ulottuvuudet. Näiden luokkien indikaattoriryhmien pohjalta työstettiin kyselylomake, joka lähetettiin postitse kaikille Elämäniloa-kursseille™ osallistuneille eli tutkimus toteutettiin survey-menetelmällä ja kokonaistutkimuksena (N=43).
Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vastaajien enemmistön elämänlaatu näyttäytyi vähintäänkin kohtuullisena jopa hyvänä. Poikkeus tästä oli emotionaalisen elämänlaadun ulottuvuus, joka selkeästi rajautui lähemmäs kohtuullista kuin hyvää elämänlaadun kokemusta. Tutkimukseen vastanneiden elämänlaadun kokemus näyttäytyi hieman heikompana kuin kansallisessa vertailussa samaan ikähaarukkaan osuneiden kokemus.Yksittäisistä osa-alueista nousi esiin yksinäisyys, joka näyttäytyi suurempana kuin vastaavien ikäryhmien kansallisissa tutkimuksissa havaittu yksinäisyyden kokemus.
Elämäniloa –kurssin™ merkitys korostui sosiaalisen elämänulottuvuuden kohdalla, vaikka kaikilla elämänlaadun ulottuvuuksilla kurssin hyöty havaittiin. Kuitenkin yhteä tärkeänä tuloksena on nähtävä se, että kurssin merkitys elämänlaatua parantavana interventiona koettiin vielä useamman vuoden jälkeen.
Tutkimusta varten luotu mittaristo vaikutti käyttökelpoiselta ja sen avulla pystyttiin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Mittarin ensimmäistä osaa voi tulevaisuudessa käyttää vastaavanlaisten kurssien alkukyselynä sekä mittaria kokonaisuudessaan pidemmän aikavälin arvioivana kyselynä. Selkeästi jatkotutkimusta tarvittaisiin selvittämään omaishoitosuhteen päättäneiden omaishoitajien yksinäisyyden kokemusta samoin kuin emotionaalisen elämänlaadun osa-alueeseen kohdistuvaa tutkimusta sekä kehittämistoimintaa.
Tutkimuksen viitekehys rakentui hyvinvoinnin, elämänlaadun, voimaantumisen ja surun käsitteistön pohjalle. Tutkimusongelmiin vastauksia haettiin kvantitatiivista tutkimustapaa hyödyntäen. Tämä lähestymistapa vaati teoreettisten käsitteistöjen operationalisointia mitattaviin luokkiin. Luokiksi määrittyivät elämänlaadun kolme ulottuvuutta: sosiaalisen, emotionaalisen ja tuottavan hyvinvoinnin ulottuvuudet. Näiden luokkien indikaattoriryhmien pohjalta työstettiin kyselylomake, joka lähetettiin postitse kaikille Elämäniloa-kursseille™ osallistuneille eli tutkimus toteutettiin survey-menetelmällä ja kokonaistutkimuksena (N=43).
Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vastaajien enemmistön elämänlaatu näyttäytyi vähintäänkin kohtuullisena jopa hyvänä. Poikkeus tästä oli emotionaalisen elämänlaadun ulottuvuus, joka selkeästi rajautui lähemmäs kohtuullista kuin hyvää elämänlaadun kokemusta. Tutkimukseen vastanneiden elämänlaadun kokemus näyttäytyi hieman heikompana kuin kansallisessa vertailussa samaan ikähaarukkaan osuneiden kokemus.Yksittäisistä osa-alueista nousi esiin yksinäisyys, joka näyttäytyi suurempana kuin vastaavien ikäryhmien kansallisissa tutkimuksissa havaittu yksinäisyyden kokemus.
Elämäniloa –kurssin™ merkitys korostui sosiaalisen elämänulottuvuuden kohdalla, vaikka kaikilla elämänlaadun ulottuvuuksilla kurssin hyöty havaittiin. Kuitenkin yhteä tärkeänä tuloksena on nähtävä se, että kurssin merkitys elämänlaatua parantavana interventiona koettiin vielä useamman vuoden jälkeen.
Tutkimusta varten luotu mittaristo vaikutti käyttökelpoiselta ja sen avulla pystyttiin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Mittarin ensimmäistä osaa voi tulevaisuudessa käyttää vastaavanlaisten kurssien alkukyselynä sekä mittaria kokonaisuudessaan pidemmän aikavälin arvioivana kyselynä. Selkeästi jatkotutkimusta tarvittaisiin selvittämään omaishoitosuhteen päättäneiden omaishoitajien yksinäisyyden kokemusta samoin kuin emotionaalisen elämänlaadun osa-alueeseen kohdistuvaa tutkimusta sekä kehittämistoimintaa.