Elintarviketeollisuuden jätevesien analyysimenetelmien validointi
Järvi, Maria (2012)
Järvi, Maria
Turun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066513
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066513
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Net-Foodlab Oy:n toimeksiannosta. Työn tarkoituksena oli validoida neljä menetelmää elintarviketeollisuuden jätevesille tehtäviin analyyseihin. Validoitavat menetelmät olivat manometrinen respirometrinen menetelmä biokemiallisen hapenkulutuksen mittaamiseen sekä fotometriset kyvettitestimenetelmät kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin määrityksiin. Validoinnin tavoitteena oli määrittää menetelmän mittausepävarmuus sekä todistaa menetelmien soveltuvan käyttötarkoitukseensa ja antavan tarkkoja ja toistettavia tuloksia.
Kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin testaamiseen validoidut kyvettitestit olivat kaupallisia testikittejä. Validointitulosten perusteella näiden kolmen menetelmän todettiin soveltuvan käyttötarkoitukseensa.
Biokemiallisen hapenkulutuksen mittaus perustui manometriseen respirometriseen menetelmään, jossa mitataan mikrobien hapenkulutuksesta aiheutuvaa paineenmuutosta suljetussa tilassa. Testit suoritettiin Oxi-Top® IS 6-laitteistolle, joka mittaa hiilidioksidin määrän muutosta kaasufaasissa. Opinnäytetyön aikana BOD-menetelmälle tehtiin validointisuunnitelma ja menetelmälle tehtiin alustavia validointitestejä, mutta rajallisen aikataulun ja laitteiston pienen kapasiteetin vuoksi validointia ei ehditty suorittaa, vaan sen sijaan selvitettiin menetelmän luonnetta ja testitulosten perusteella luotiin ohjeet validointiparametrien testaukseen.
Validoiduille menetelmille laskettiin mittausepävarmuus, jossa otettiin huomioon kaikki analyysissa mahdollista virhettä aiheuttavat tekijät. Mittausepävarmuus on arvio rajoista, joiden sisällä mittaustulos on tietyllä todennäköisyydellä. CODCr-menetelmän mittausepävarmuudeksi saatiin ±5 %, kokonaistyppimenetelmälle ±15 % ja kokonaisfosforimenetelmälle ±10 %. BOD7-menetelmälle voidaan laskea mittausepävarmuus, kun kaikki validointitestit on hyväksytysti suoritettu.
Elintarviketeollisuudesta peräisin olevat jätevedet vaihtelevat suuresti koostumukseltaan riippuen prosessista, josta ne ovat peräisin. Jäteveden koostumus saattaa aiheuttaa erityisiä toimenpiteitä ennen analyysia. Esimerkiksi jäteveden kemiallinen hapenkulutus on merkittävä tekijä muissa tarkastelun kohteena olleissa analyyseissa ja se on tunnettava, jotta näytteet voidaan käsitellä oikein.
Kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin testaamiseen validoidut kyvettitestit olivat kaupallisia testikittejä. Validointitulosten perusteella näiden kolmen menetelmän todettiin soveltuvan käyttötarkoitukseensa.
Biokemiallisen hapenkulutuksen mittaus perustui manometriseen respirometriseen menetelmään, jossa mitataan mikrobien hapenkulutuksesta aiheutuvaa paineenmuutosta suljetussa tilassa. Testit suoritettiin Oxi-Top® IS 6-laitteistolle, joka mittaa hiilidioksidin määrän muutosta kaasufaasissa. Opinnäytetyön aikana BOD-menetelmälle tehtiin validointisuunnitelma ja menetelmälle tehtiin alustavia validointitestejä, mutta rajallisen aikataulun ja laitteiston pienen kapasiteetin vuoksi validointia ei ehditty suorittaa, vaan sen sijaan selvitettiin menetelmän luonnetta ja testitulosten perusteella luotiin ohjeet validointiparametrien testaukseen.
Validoiduille menetelmille laskettiin mittausepävarmuus, jossa otettiin huomioon kaikki analyysissa mahdollista virhettä aiheuttavat tekijät. Mittausepävarmuus on arvio rajoista, joiden sisällä mittaustulos on tietyllä todennäköisyydellä. CODCr-menetelmän mittausepävarmuudeksi saatiin ±5 %, kokonaistyppimenetelmälle ±15 % ja kokonaisfosforimenetelmälle ±10 %. BOD7-menetelmälle voidaan laskea mittausepävarmuus, kun kaikki validointitestit on hyväksytysti suoritettu.
Elintarviketeollisuudesta peräisin olevat jätevedet vaihtelevat suuresti koostumukseltaan riippuen prosessista, josta ne ovat peräisin. Jäteveden koostumus saattaa aiheuttaa erityisiä toimenpiteitä ennen analyysia. Esimerkiksi jäteveden kemiallinen hapenkulutus on merkittävä tekijä muissa tarkastelun kohteena olleissa analyyseissa ja se on tunnettava, jotta näytteet voidaan käsitellä oikein.