Vapautuneen vangin syrjäytyminen, leimautuminen ja jälkihuolto : ”Se menneisyys teki mulle sen, et muhun ei hirveesti satsattu”
Kantoniemi, Minna (2012)
Kantoniemi, Minna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025788
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025788
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin, ovatko vapautuvat vangit alttiita syrjäytymiselle ja leimaako yhteiskunta heidät rikollisiksi. Selvitin työssäni myös, mitä vankilasta vapautumisen ensiaskeleet sisältävät, saavatko vapautuvat vangit riittävästi tukea vapautumisen jälkeen sekä mitä kehittämistarpeita vangin jälkihuollossa ilmenee. Lisäksi tutkimuksessani selvitin, onko vanki päässyt kouluun tai töihin vapauduttuaan ja mitä mahdollisia tukimuotoja vapautunut vanki on käyttänyt työn ja koulutuksen saamiseksi sekä onko heitä kohdeltu työ- ja koulupaikoilla oikeudenmukaisesti.
Opinnäytetyötä varten haastattelin kahdeksaa vankilahistorian omaavaa henkilöä. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja haastattelumuotona käytin teemahaastattelua. Työssäni yhteistyötahona toimi KRIS. Teemahaastattelulla keräämäni aineiston analysoin teemoittelun avulla. Teemat olivat vankilasta vapautuminen ja vapautuneen vangin ensiaskeleet, tuki ja tuen tarve, syrjäytymisen ja leimautumisen kokemukset sekä nykypäivän asenteet ja jälkihuollon kehittämistarpeet.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella vapautuneet vangit leimautuvat ja siten myös syrjäytyvät herkästi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei yhteiskunta ole aina välttämättä se, joka hylkii vapautuvia vankeja, vaan suuressa osassa siviiliin sopeutumisessa on vangin oma-aloitteisuus ja avoimuus. Toteuttamastani tutkimuksesta kävi myös ilmi se, että lähes jokainen haastateltava, jolla oli ollut toimintakykyä ja motivaatiota, oli päässyt vapautumisen jälkeen kouluun, töihin tai johonkin toimintaan. Suurin osa haastateltavista oli saanut toimipaikan työllisyyspalvelujen kautta. Työharjoittelun tai työelämävalmennuksen jälkeen moni oli päässyt kouluun. Lisäksi opinnäytetyöni tulosten perusteella jälkihuollon tärkeimpänä muotona nähtiin olevan vertaistuki. Jälkihuollon onnistumisen ongelmana sen sijaan nähtiin eroavaisuudet eri paikkakuntien tuottamien palvelujen saannissa.
Opinnäytetyötä varten haastattelin kahdeksaa vankilahistorian omaavaa henkilöä. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja haastattelumuotona käytin teemahaastattelua. Työssäni yhteistyötahona toimi KRIS. Teemahaastattelulla keräämäni aineiston analysoin teemoittelun avulla. Teemat olivat vankilasta vapautuminen ja vapautuneen vangin ensiaskeleet, tuki ja tuen tarve, syrjäytymisen ja leimautumisen kokemukset sekä nykypäivän asenteet ja jälkihuollon kehittämistarpeet.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella vapautuneet vangit leimautuvat ja siten myös syrjäytyvät herkästi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei yhteiskunta ole aina välttämättä se, joka hylkii vapautuvia vankeja, vaan suuressa osassa siviiliin sopeutumisessa on vangin oma-aloitteisuus ja avoimuus. Toteuttamastani tutkimuksesta kävi myös ilmi se, että lähes jokainen haastateltava, jolla oli ollut toimintakykyä ja motivaatiota, oli päässyt vapautumisen jälkeen kouluun, töihin tai johonkin toimintaan. Suurin osa haastateltavista oli saanut toimipaikan työllisyyspalvelujen kautta. Työharjoittelun tai työelämävalmennuksen jälkeen moni oli päässyt kouluun. Lisäksi opinnäytetyöni tulosten perusteella jälkihuollon tärkeimpänä muotona nähtiin olevan vertaistuki. Jälkihuollon onnistumisen ongelmana sen sijaan nähtiin eroavaisuudet eri paikkakuntien tuottamien palvelujen saannissa.