Mielenterveyskuntoutujan omainen vertaistukiryhmän jäsenenä
Riikonen, Sanna; Koivunen, Mervi (2012)
Riikonen, Sanna
Koivunen, Mervi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244954
Tiivistelmä
Mielenterveyskuntoutujan omainen vertaistukiryhmän jäsenenä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vertaistukiryhmän tukea-antavaa ja auttavaa roolia mielenterveyskuntoutujien omaisten itsensä kuvaamana. Tarkastelemme ryhmän merkitystä mielenterveyskuntoutujan omaisen roolissa, mikä saa omaisen tulemaan vertaistukiryhmään, mikä on omaisen rooli ryhmässä ja miten ryhmä on vaikuttanut omaisen henkilökohtaiseen jaksamiseen.
Tarkastelun kohteena oli erään psykiatrisen yhdistyksen ylläpitämä vertaistukiryhmä mielenterveyskuntoutujien omaisille. Vertaistukiryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa sisältäen kes-kusteluja ja asiantuntijaluentoja. Kokosimme opinnäytetyön teoriaosuuden menetelmäkirjallisuuden ja tutkitun tiedon avulla.
Haastattelimme kuutta vertaistukiryhmässä käyvää mielenterveyskuntoutujan omaista. Haastattelun tavoitteena oli saada vastaukset seuraaviin opinnäytetyön kysymyksiin; Miten vertais-tukiryhmä on vaikuttanut omaisen omaan elämään, sekä miten vertaistukiryhmässä olo on vaikuttanut suhtautumista sairastuneeseen ja ympäristöön.
Aineiston keruu oli laadullinen, jossa vastaukset nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Opinnäytetyön tulosten perusteella esiin nousi vertaistuen merkitys mielenterveyskuntoutujien omaisten oman jaksamisen kannalta. Vertaistukiryhmästä oli tullut monelle omaiselle henkireikä, jossa omat tunteet ja ajatukset sai sanottua ääneen, ja koki tulleensa hyväksytyksi. Ryhmässä tiedon saanti koettiin positiivisena ja sen avulla oppi ymmärtämään mistä sairaudessa on kyse. Omaiset kokivat positiivisen muutoksen tapahtuneen heissä itsessään ja suhteessaan sairastuneeseen läheiseensä. Sairastuneeseen suhtautuminen koettiin muuttuneen ymmärtäväksi ja hyväksyväksi. Myös omaisten omat syyllisyyden tunteet koettiin helpottuneen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujien omaisten haastattelussa esiin tulleen asiat vastasivat tutkittua teoriatietoa. Lisäksi haastattelussa tuli ilmi miten vaikeaa mielenterveyskuntoutujien omaisten on saada tietoa olemassa olevista vertaisryhmistä. Vertaistukiryhmät tulisi olla kaikkien tarvitsijoiden saatavilla, ja niiden markkinointia olisikin tehostettava.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vertaistukiryhmän tukea-antavaa ja auttavaa roolia mielenterveyskuntoutujien omaisten itsensä kuvaamana. Tarkastelemme ryhmän merkitystä mielenterveyskuntoutujan omaisen roolissa, mikä saa omaisen tulemaan vertaistukiryhmään, mikä on omaisen rooli ryhmässä ja miten ryhmä on vaikuttanut omaisen henkilökohtaiseen jaksamiseen.
Tarkastelun kohteena oli erään psykiatrisen yhdistyksen ylläpitämä vertaistukiryhmä mielenterveyskuntoutujien omaisille. Vertaistukiryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa sisältäen kes-kusteluja ja asiantuntijaluentoja. Kokosimme opinnäytetyön teoriaosuuden menetelmäkirjallisuuden ja tutkitun tiedon avulla.
Haastattelimme kuutta vertaistukiryhmässä käyvää mielenterveyskuntoutujan omaista. Haastattelun tavoitteena oli saada vastaukset seuraaviin opinnäytetyön kysymyksiin; Miten vertais-tukiryhmä on vaikuttanut omaisen omaan elämään, sekä miten vertaistukiryhmässä olo on vaikuttanut suhtautumista sairastuneeseen ja ympäristöön.
Aineiston keruu oli laadullinen, jossa vastaukset nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Opinnäytetyön tulosten perusteella esiin nousi vertaistuen merkitys mielenterveyskuntoutujien omaisten oman jaksamisen kannalta. Vertaistukiryhmästä oli tullut monelle omaiselle henkireikä, jossa omat tunteet ja ajatukset sai sanottua ääneen, ja koki tulleensa hyväksytyksi. Ryhmässä tiedon saanti koettiin positiivisena ja sen avulla oppi ymmärtämään mistä sairaudessa on kyse. Omaiset kokivat positiivisen muutoksen tapahtuneen heissä itsessään ja suhteessaan sairastuneeseen läheiseensä. Sairastuneeseen suhtautuminen koettiin muuttuneen ymmärtäväksi ja hyväksyväksi. Myös omaisten omat syyllisyyden tunteet koettiin helpottuneen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujien omaisten haastattelussa esiin tulleen asiat vastasivat tutkittua teoriatietoa. Lisäksi haastattelussa tuli ilmi miten vaikeaa mielenterveyskuntoutujien omaisten on saada tietoa olemassa olevista vertaisryhmistä. Vertaistukiryhmät tulisi olla kaikkien tarvitsijoiden saatavilla, ja niiden markkinointia olisikin tehostettava.