Jääkö lapsen kristillinen kasvatus seurakunnan lapsityön varaan? : Kristillinen kotikasvatus Kymin seurakunnassa
Laine, Anna (2012)
Laine, Anna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204234869
Tiivistelmä
Laine, Anna. Jääkö lapsen kristillinen kasvatus seurakunnan lapsityön varaan? Kristillinen kotikasvatus Kymin seurakunnassa. Diak Itä, Pieksämäki, kevät 2012, 68 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan pätevyys.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, mikä on kristillisen kotikasvatuksen asema nykypäivänä. Tutkimus suoritettiin Kymin seurakunnan alueella. Tavoitteena oli selvittää, onko kristillistä kotikasvatusta vielä ja miten se ilmenee käytännössä. Myös vanhempien näkemyksiä kristillisestä kasvatuksesta tutkittiin. Lopuksi kartoitettiin vanhempien tuen tarvetta kristillisessä kasvatuksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kysely jaettiin Kymin seurakunnan lapsityön kerhoihin osallistuvien lasten vanhemmille. Täytettyjä lomakkeita palautui 131. Vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Avointen vastausten analysoinnissa käytettiin vastausten ryhmittelyä aihepiireittäin.
Tuloksista kävi ilmi, että kristillinen kotikasvatus on melko vähäistä. Yleisimmäksi kristillisen kasvatuksen muodoiksi nousi lapsen kanssa rukoilu sekä virsien ja hengellisten laulujen laulaminen. Raamatun lukeminen ja kotien hartaushetket olivat hyvin harvinaisia. Eettiset keskustelut olivat selkeästi yleisempiä kuin hengelliset ja uskonnolliset. Raamatun opetukset vaikuttivat kysytyistä asioista vähiten lasten kasvatukseen. Useampi vanhemmista oli samaa mieltä siitä, että kristillinen kasvatus kuuluu seurakunnalle, kuin siitä, että se kuuluu kodille. Tukea ei suuremmin toivottu kummeilta eikä isovanhemmilta. Seurakunnalta tukea oli saatu keskimäärin enemmän kuin toivottiin. Tueksi riitti usein seurakunnan järjestämä toiminta. Tukea toivottiin eniten Raamatun kertomusten ja uskonnollisten juhlien merkitysten avaamisessa lapselle.
Johtopäätöksissä todettiin, että kristillisen kasvatuksen käsite on hämärtynyt. Vanhempien kasvatuksesta löytyy kristillistä sisältöä, mutta sitä ei aina mielletä kristilliseksi kasvatukseksi. Vanhemmat jaettiin vastusten perusteella kolmeen ryhmään kristillisinä kasvattajina: passiiviset, satunnaisesti aktiiviset ja aktiiviset. Kristillisen kasvatuksen merkityksen todettiin vähentyneen. Vanhemmat pitivät kuitenkin kristinuskon perusasioiden tietämistä yleissivistyksenä. Vaikka kristillistä kotikasvatusta on edelleen, ollaan kasvatusvastuuta siirtämässä enenevissä määrin seurakunnan harteille.
Asiasanat: kristillinen kasvatus, kotikasvatus, seurakunta, lapsityö, kasvatuskumppanuus, kvantitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyöntekijän virkakelpoisuus + lastentarhanopettajan pätevyys.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, mikä on kristillisen kotikasvatuksen asema nykypäivänä. Tutkimus suoritettiin Kymin seurakunnan alueella. Tavoitteena oli selvittää, onko kristillistä kotikasvatusta vielä ja miten se ilmenee käytännössä. Myös vanhempien näkemyksiä kristillisestä kasvatuksesta tutkittiin. Lopuksi kartoitettiin vanhempien tuen tarvetta kristillisessä kasvatuksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kysely jaettiin Kymin seurakunnan lapsityön kerhoihin osallistuvien lasten vanhemmille. Täytettyjä lomakkeita palautui 131. Vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Avointen vastausten analysoinnissa käytettiin vastausten ryhmittelyä aihepiireittäin.
Tuloksista kävi ilmi, että kristillinen kotikasvatus on melko vähäistä. Yleisimmäksi kristillisen kasvatuksen muodoiksi nousi lapsen kanssa rukoilu sekä virsien ja hengellisten laulujen laulaminen. Raamatun lukeminen ja kotien hartaushetket olivat hyvin harvinaisia. Eettiset keskustelut olivat selkeästi yleisempiä kuin hengelliset ja uskonnolliset. Raamatun opetukset vaikuttivat kysytyistä asioista vähiten lasten kasvatukseen. Useampi vanhemmista oli samaa mieltä siitä, että kristillinen kasvatus kuuluu seurakunnalle, kuin siitä, että se kuuluu kodille. Tukea ei suuremmin toivottu kummeilta eikä isovanhemmilta. Seurakunnalta tukea oli saatu keskimäärin enemmän kuin toivottiin. Tueksi riitti usein seurakunnan järjestämä toiminta. Tukea toivottiin eniten Raamatun kertomusten ja uskonnollisten juhlien merkitysten avaamisessa lapselle.
Johtopäätöksissä todettiin, että kristillisen kasvatuksen käsite on hämärtynyt. Vanhempien kasvatuksesta löytyy kristillistä sisältöä, mutta sitä ei aina mielletä kristilliseksi kasvatukseksi. Vanhemmat jaettiin vastusten perusteella kolmeen ryhmään kristillisinä kasvattajina: passiiviset, satunnaisesti aktiiviset ja aktiiviset. Kristillisen kasvatuksen merkityksen todettiin vähentyneen. Vanhemmat pitivät kuitenkin kristinuskon perusasioiden tietämistä yleissivistyksenä. Vaikka kristillistä kotikasvatusta on edelleen, ollaan kasvatusvastuuta siirtämässä enenevissä määrin seurakunnan harteille.
Asiasanat: kristillinen kasvatus, kotikasvatus, seurakunta, lapsityö, kasvatuskumppanuus, kvantitatiivinen tutkimus