Kokemuksia ja näkemyksiä Rauman Hyvän Mielen Talon toiminnasta
Mäkelä, Martina (2012)
Mäkelä, Martina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204184660
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204184660
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kokemuksia ikääntyvillä mielenterveyskuntoutujilla sekä mielenterveyskuntoutujien ikääntyneillä omaisilla on Rauman Hyvän Mielen Talossa järjestettävästä sosiaalisesta mielenterveyskuntoutusta. Tavoitteena oli saada selville minkälaista kuntoutusta ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat sekä omaiset kaipaavat.
Tukimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää Hyvän Mielen Talon ikääntynyttä jäsentä, joista kaksi olivat itse myös mielenterveyskuntoutujien omaisia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistruksturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto kerättiin talven 2012 aikana. Kutsu haastatteluun lähetettiin yhteensä kuudelletoista Hyvän Mielen Talon jäsenelle, paikalle haastatteluun saapui neljä jäsentä.
Tutkimustulokset osoittivat ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien olevan erittäin tyytyväisiä Hyvän Mielen Talon toimintaan. Haastateltavilla oli kokemuksia siitä, etteivät he tarvinneet niin paljon psykiatrisen sairaanhoitajan tai lääkärin tapaamisia käydessään Hyvän Mielen Talolla. Kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi mainittiin perheen tuki, vapaaehtoistyö, vertaistuki, yhteisöllisyys ja hyvät elintavat. Kuntoutumista hidastaviksi tekijöiksi mainittiin perheen kuormittavat tekijät ja omien voimien yliarvointi. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat olivat mielissään saadessaan työskennellä Hyvän Mielen Talolla, vaikka korostivat, että liika työ ei edistä enää kuntoutumista. Talolla järjestettävät ryhmät ja retket koettiin hyödyllisenä ja hyvinä. Hyvän Mielen Talon toiminnanjohtajan kuntoutujat kokivat olevan luotettava ja turvallinen henkilö, jolle puhua asioista. Ne kuntoutujat, jotka olivat myös itse mielenterveyskuntoutujan omaisia, korostivat omaisten ja läheisten mukana olon olevan tärkeää. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat toivoivat Hyvän Mielen Talolta useimmin ruokailumahdollisuutta, ettei suuria muutoksia toimintaan tulisi sekä sitä, että ryhmien koot pidettäisiin tarpeeksi pieninä.
Tällä tutkimuksella on merkitystä ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen kehittämiseksi. Tutkimuksesta saatiin tietoa ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien sekä ikääntyneiden omaisten kokemuksista mielenterveyskuntoutuksesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Rauman Hyvän Mielen Talon sosiaalista mielenterveyskuntoutusta kehitettäessä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin sosiaaliseen mielenterveyskuntoukseen keskittyviin avohoidon toimipisteisiin, sillä haastateltu joukko jäi pieneksi.
Tukimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää Hyvän Mielen Talon ikääntynyttä jäsentä, joista kaksi olivat itse myös mielenterveyskuntoutujien omaisia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistruksturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto kerättiin talven 2012 aikana. Kutsu haastatteluun lähetettiin yhteensä kuudelletoista Hyvän Mielen Talon jäsenelle, paikalle haastatteluun saapui neljä jäsentä.
Tutkimustulokset osoittivat ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien olevan erittäin tyytyväisiä Hyvän Mielen Talon toimintaan. Haastateltavilla oli kokemuksia siitä, etteivät he tarvinneet niin paljon psykiatrisen sairaanhoitajan tai lääkärin tapaamisia käydessään Hyvän Mielen Talolla. Kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi mainittiin perheen tuki, vapaaehtoistyö, vertaistuki, yhteisöllisyys ja hyvät elintavat. Kuntoutumista hidastaviksi tekijöiksi mainittiin perheen kuormittavat tekijät ja omien voimien yliarvointi. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat olivat mielissään saadessaan työskennellä Hyvän Mielen Talolla, vaikka korostivat, että liika työ ei edistä enää kuntoutumista. Talolla järjestettävät ryhmät ja retket koettiin hyödyllisenä ja hyvinä. Hyvän Mielen Talon toiminnanjohtajan kuntoutujat kokivat olevan luotettava ja turvallinen henkilö, jolle puhua asioista. Ne kuntoutujat, jotka olivat myös itse mielenterveyskuntoutujan omaisia, korostivat omaisten ja läheisten mukana olon olevan tärkeää. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat toivoivat Hyvän Mielen Talolta useimmin ruokailumahdollisuutta, ettei suuria muutoksia toimintaan tulisi sekä sitä, että ryhmien koot pidettäisiin tarpeeksi pieninä.
Tällä tutkimuksella on merkitystä ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen kehittämiseksi. Tutkimuksesta saatiin tietoa ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien sekä ikääntyneiden omaisten kokemuksista mielenterveyskuntoutuksesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Rauman Hyvän Mielen Talon sosiaalista mielenterveyskuntoutusta kehitettäessä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin sosiaaliseen mielenterveyskuntoukseen keskittyviin avohoidon toimipisteisiin, sillä haastateltu joukko jäi pieneksi.