HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT KOTIKÄYNNIT 75 -VUOTIAILLE
Turunen, Riitta (2011)
Turunen, Riitta
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201081098
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201081098
Tiivistelmä
Tutkimukseni selvitti yksin kotona asuvien 75 vuotta täyttävien (vuonna 1936 syntyneet) elämäntilannetta, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Käytännöllisenä tavoitteena oli kehittää hyvinvointia edistävien kotikäyntien käytäntöjä Liperin ikääntyvien neuvontakeskuksessa. Tietoja tullaan hyödyntämään kehitettäessä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluja, varhaisen puuttumisen menetelmiä ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä Liperin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toimeksiantajana toimi Liperin kunta / Ikääntyvien neuvontakeskus.
Tutkimusjoukoksi valikoitui Liperin kunnan ja Outokummun kaupungin terveystoimen yhteistoiminta-alueelta kaksitoista yksin kotona asuvaa, jotka eivät saaneet kotihoidon säännöllistä palvelua. Näistä naisia oli yhdeksän ja miehiä kolme. Menetelmänä käytin strukturoitua lomakehaastattelua sekä toimintakyvyn testausta kotioloissa. Tutkimuksessa käytin haastattelulomaketta, jonka olin lähettänyt yhdessä tiedotteen kanssa tutkittaville ja jonka tarkistin henkilökohtaisesti kotikäynnin yhteydessä. Toimintakyvyn testeinä käytin MMSE-testiä täydennettynä kellotaululla, verenpaineen mittausta, RAVA- toimintakykymittaria, THL:n liikkumiskykytestistöä/suorituskyvyn testiä SPPB sekä UKK-instituutin ikääntyvien testeistä kyynärnivelen koukistajalihasten dynaaminen voima testi dominoivalla kädellä ja hartiaseudun liikkuvuus (seisten) tai olkanivelen liikelaajuus (istuen).
Tulosten mukaan pelkästään yksin kotona asuminen ei ole uhka hyvinvoinnille 75 -vuotiailla. Selviytymiseen vaikuttivat elämänhistoria ja vaikeuksista ylipääsy. Sosiaalisen verkoston ja harrastusten vuoksi kukaan tutkituista ei ollut yksinäinen vaikka asui yksin. Vaikka joka toisella osallistuneella tuki- ja liikuntaelin- ja sydänsairaudet rajoittivat liikkumiskykyä ja aiheuttivat väsymystä sekä voimattomuutta, he olivat silti elämään tyytyväisiä. Kolmasosalla oli kognitiivisen ja neljäsosalla fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä. Jatkotutkimuksena olisi hyvä uusia hyvinvointia edistävä kotikäynti puolen vuoden päästä niille, joiden toimintakyky oli heikentynyt ja verrata tilannetta aikaisempaan.
Tutkimusjoukoksi valikoitui Liperin kunnan ja Outokummun kaupungin terveystoimen yhteistoiminta-alueelta kaksitoista yksin kotona asuvaa, jotka eivät saaneet kotihoidon säännöllistä palvelua. Näistä naisia oli yhdeksän ja miehiä kolme. Menetelmänä käytin strukturoitua lomakehaastattelua sekä toimintakyvyn testausta kotioloissa. Tutkimuksessa käytin haastattelulomaketta, jonka olin lähettänyt yhdessä tiedotteen kanssa tutkittaville ja jonka tarkistin henkilökohtaisesti kotikäynnin yhteydessä. Toimintakyvyn testeinä käytin MMSE-testiä täydennettynä kellotaululla, verenpaineen mittausta, RAVA- toimintakykymittaria, THL:n liikkumiskykytestistöä/suorituskyvyn testiä SPPB sekä UKK-instituutin ikääntyvien testeistä kyynärnivelen koukistajalihasten dynaaminen voima testi dominoivalla kädellä ja hartiaseudun liikkuvuus (seisten) tai olkanivelen liikelaajuus (istuen).
Tulosten mukaan pelkästään yksin kotona asuminen ei ole uhka hyvinvoinnille 75 -vuotiailla. Selviytymiseen vaikuttivat elämänhistoria ja vaikeuksista ylipääsy. Sosiaalisen verkoston ja harrastusten vuoksi kukaan tutkituista ei ollut yksinäinen vaikka asui yksin. Vaikka joka toisella osallistuneella tuki- ja liikuntaelin- ja sydänsairaudet rajoittivat liikkumiskykyä ja aiheuttivat väsymystä sekä voimattomuutta, he olivat silti elämään tyytyväisiä. Kolmasosalla oli kognitiivisen ja neljäsosalla fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä. Jatkotutkimuksena olisi hyvä uusia hyvinvointia edistävä kotikäynti puolen vuoden päästä niille, joiden toimintakyky oli heikentynyt ja verrata tilannetta aikaisempaan.