Tasapainotyyny huilistin apuna : tasapainotyynyn vaikutus huilistien soittoon, soittoasentoon ja kokemukseen soiton mukavuudesta
Liimatta, Linnea (2011)
Liimatta, Linnea
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121218038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121218038
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin tasapainotyynyn käyttöä huilunsoitossa. Tutkin sitä, kuinka tasapainotyynyn tuoma liike ja parempi lantion asento vaikuttavat istuvan huilistin soittoasentoon, soittoon ja kokemukseen soiton mukavuudesta. Lisäksi selvitän, mihin huilunsoiton osa-alueeseen tasapainotyynyn kanssa soittaminen soveltuu parhaiten, ja onko tasapainotyynystä huilisteille käytännön hyötyä.
Tutkimustani varten suunnittelin kolmipäiväisen koetilanteen, jossa tyynyä käytettiin erilaisissa musiikillisissa tilanteissa. Jokaisena päivänä soitettiin sekä tyynyn kanssa että ilman sitä. Ensimmäisenä päivänä soitettiin helppoa asteikkoa ulkoa ja pikkukappaletta nuoteista. Toisena päivänä tyynyä käytettiin orkesteriharjoituksessa ja kolmantena päivänä harjoiteltiin omaa haastavaa ohjelmistoa. Tutkittavina henkilöinä oli kymmenen aikuista huilistia, joista yksi oli orkesterimuusikko, yksi korkeakouluopettaja ja loput kahdeksan huilunsoiton ammattiopiskelijoita.
Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että tasapainotyyny lisää liikettä soiton aikana, jolloin soittoasento ei jää staattiseksi asennoksi, vaan siitä tulee dynaaminen soittobalanssi, jossa pohjana oleva hyvä istuma-asento toimii kotipesänä, josta käsin soittaja voi vapaasti liikkua. Tämän otoksen perusteella näyttää siltä, että tasapainotyyny soveltuu parhaiten orkesterisoittoon, mutta joidenkin huilistien mielestä myös omien kappaleiden harjoittelutilanteisiin ja uuden opetteluun, kehon herättelyyn soiton alussa sekä apuvälineenä opetettaessa soittoasentoa ja hengitystä. Se, pitääkö tyynystä ja kokeeko sen parantavan omaa soittoa ja lisäävän soittomukavuutta, on yksilöllistä.
Tutkimustani varten suunnittelin kolmipäiväisen koetilanteen, jossa tyynyä käytettiin erilaisissa musiikillisissa tilanteissa. Jokaisena päivänä soitettiin sekä tyynyn kanssa että ilman sitä. Ensimmäisenä päivänä soitettiin helppoa asteikkoa ulkoa ja pikkukappaletta nuoteista. Toisena päivänä tyynyä käytettiin orkesteriharjoituksessa ja kolmantena päivänä harjoiteltiin omaa haastavaa ohjelmistoa. Tutkittavina henkilöinä oli kymmenen aikuista huilistia, joista yksi oli orkesterimuusikko, yksi korkeakouluopettaja ja loput kahdeksan huilunsoiton ammattiopiskelijoita.
Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että tasapainotyyny lisää liikettä soiton aikana, jolloin soittoasento ei jää staattiseksi asennoksi, vaan siitä tulee dynaaminen soittobalanssi, jossa pohjana oleva hyvä istuma-asento toimii kotipesänä, josta käsin soittaja voi vapaasti liikkua. Tämän otoksen perusteella näyttää siltä, että tasapainotyyny soveltuu parhaiten orkesterisoittoon, mutta joidenkin huilistien mielestä myös omien kappaleiden harjoittelutilanteisiin ja uuden opetteluun, kehon herättelyyn soiton alussa sekä apuvälineenä opetettaessa soittoasentoa ja hengitystä. Se, pitääkö tyynystä ja kokeeko sen parantavan omaa soittoa ja lisäävän soittomukavuutta, on yksilöllistä.