Erityisyys päiväkodissa : Erityistuen tarpeessa olevien lasten tukeminen päiväkodissa ja varhaiskasvattajien osaaminen erityistuen tarpeessa olevien lasten tukemisessa.
Hautala, Krista (2011)
Hautala, Krista
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120217030
Tiivistelmä
Opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena oli tarkastella erityisen tuen tarpeessa olevien lasten tukimuotoja päiväkodissa. Tutkimuksessa kartoitettiin myös varhaiskasvatustyöntekijöiden omia kokemuksia ammatillisesta osaamisestaan ja voimavaroistaan. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään millaisia tuen muotoja päiväkodissa esiintyy ja miten tukimuodot toimivat käytännössä. Lisäksi toisena teemana pyrittiin luomaan näkemystä työntekijöiden omasta jaksamisesta arjessaan ja kuinka heidän tieto-taitonsa vastasi päivähoidon haasteita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua.
Teoria rakentuu erityistuen tarpeiden ymmärtämiseen, tukimuotojen tarkastelemiseen, päiväkotihenkilöstöön kohdistuviin odotuksiin ja tukitoimien rakentumiseen lain ja kunnallishallinnon kautta. Teorian keskiössä on erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi, jonka kautta tutkitaan tukitoimien kohdentumista oikein ja tuen saamisen edellytyksiä. Esiin teoriasta nousee myös kunnallinen vaikutus. Millaisia kuntouttavia palveluita tuen tarpeessa olevien lapsien on mahdollista saada.
Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatukseen päiväkodeissa kaivattaisiin lisää erityisosaamista. Kiertävät erityislastentarhaopettajat olivat merkittävässä roolissa päiväkotihenkilöstön tukemisessa ja ohjauksessa. Lapsiryhmiin silti kaivattiin lisää erityisosaamista, jotta erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia voidaan tukea riittävästi. Samalla osa henkilöstöstä koki oman osaamisensa rajalliseksi, kun puhuttiin tuen tarpeessa olevien lasten kuntouttamisesta ja tukemisesta. Tukimenetelmät nähtiin usein hyvinä ja toimivina, mutta niitä kaivattiin lisää. Tutkimuksesta nousi myös esiin, tukitoimien olisi toimia kokonaisuutena, eikä irrallisina toisistaan, jolloin luodaan lapsen kannalta parhain mahdollinen kuntoutus.
Teoria rakentuu erityistuen tarpeiden ymmärtämiseen, tukimuotojen tarkastelemiseen, päiväkotihenkilöstöön kohdistuviin odotuksiin ja tukitoimien rakentumiseen lain ja kunnallishallinnon kautta. Teorian keskiössä on erityisen tuen tarpeessa oleva lapsi, jonka kautta tutkitaan tukitoimien kohdentumista oikein ja tuen saamisen edellytyksiä. Esiin teoriasta nousee myös kunnallinen vaikutus. Millaisia kuntouttavia palveluita tuen tarpeessa olevien lapsien on mahdollista saada.
Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatukseen päiväkodeissa kaivattaisiin lisää erityisosaamista. Kiertävät erityislastentarhaopettajat olivat merkittävässä roolissa päiväkotihenkilöstön tukemisessa ja ohjauksessa. Lapsiryhmiin silti kaivattiin lisää erityisosaamista, jotta erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia voidaan tukea riittävästi. Samalla osa henkilöstöstä koki oman osaamisensa rajalliseksi, kun puhuttiin tuen tarpeessa olevien lasten kuntouttamisesta ja tukemisesta. Tukimenetelmät nähtiin usein hyvinä ja toimivina, mutta niitä kaivattiin lisää. Tutkimuksesta nousi myös esiin, tukitoimien olisi toimia kokonaisuutena, eikä irrallisina toisistaan, jolloin luodaan lapsen kannalta parhain mahdollinen kuntoutus.