Leikki-ikäisen lapsen ravitsemus kotona : vanhempien ja lasten kokemuksia
Peltola, Tytti (2011)
Peltola, Tytti
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112515543
Tiivistelmä
Lapsena opituilla ravitsemustottumuksilla voidaan vaikuttaa aikuisiässä ylipainoon, sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen. Terveellisten ruokailutottumusten oppiminen lapsena edesauttaa hyödyntämään terveellisiä tottumuksia vielä aikuisena. Ravitsemuksen tarkoitus on fyysisen hyvinvoinnin ja sairauksien ehkäisyn lisäksi olla kokonaisvaltainen osa ihmisen hyvinvointia.
Tämä opinnäytetyö oli osa Lapsen ja nuoren hyvä arki 2008–2011 -hanketta. Työn tarkoituksena oli selvittää lasten ravitsemussuositusten toteutumista, kuulla lasten ja vanhempien kokemuksia ruokailutilanteista ja saada tietoa ruokailutilanteissa kohdattavista haasteista. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla leikki-ikäisten lasten vanhempia ja havainnoimalla leikki-ikäisten lasten ruokailukäyttäytymistä. Kohderyhmään kuuluivat 1- sekä 3-4-vuotiaat lapset. Kaiken kaikkiaan haastateltiin kuutta perhettä, joissa oli seitsemän lasta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että vanhemmat olivat huomioineet lasten ruokailutottumusten tärkeyden. Lasten käyttäytyminen vaihteli uhman vuoksi, mutta vanhemmat pitivät ruokailun säännöllisyyttä ja ateriavälien noudattamista tärkeinä. Vanhemmat olivat asettaneet pitkän aikavälin tavoitteita ruokailutottumuksissa. He halusivat, että lapsi olisi ennakkoluuloton uusia ruokia kohtaan ja söisi kotiruokaa. Ravinnon monipuolisuus turvattiin kokoamalla ateriat lautasmallin mukaisesti. Lasten lautasmallin oli vanhemmille vieras. He eivät tienneet, miten se eroaa tavallisesta lautasmallista ja kuinka se kootaan. Ruokailutilanteissa lapsia ohjattiin oikeasta ja väärästä, kuten kiinnittämällä huomio kauniisiin pöytätapoihin. Lapset olivat kiinnostuneita ruokailusta ja vanhemmat ottivat lapset mukaan ruokapuuhiin. Perheet pyrkivät ruokailemaan yhdessä mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ruokailutilanteissa liittyviä pulmia olivat kieltäytymiset ja rajojen kokeilu. Vanhemmat suosivat myönteisiä keinoja pulmia ratkaistaessa, kuten myönteistä ohjaamista.
Työn tuottamaa tietoa voivat hyödyntää sekä vanhemmat että terveydenhoitajat. Lapsiperheet voivat verrata tuloksia omiin kokemuksiin ruokailutilanteissa ja terveydenhoitajat voivat hyödyntää opinnäytetyötä ruokailukäyttäytymisen ohjaamisessa ja ravitsemusneuvonnassa.
Tämä opinnäytetyö oli osa Lapsen ja nuoren hyvä arki 2008–2011 -hanketta. Työn tarkoituksena oli selvittää lasten ravitsemussuositusten toteutumista, kuulla lasten ja vanhempien kokemuksia ruokailutilanteista ja saada tietoa ruokailutilanteissa kohdattavista haasteista. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla leikki-ikäisten lasten vanhempia ja havainnoimalla leikki-ikäisten lasten ruokailukäyttäytymistä. Kohderyhmään kuuluivat 1- sekä 3-4-vuotiaat lapset. Kaiken kaikkiaan haastateltiin kuutta perhettä, joissa oli seitsemän lasta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että vanhemmat olivat huomioineet lasten ruokailutottumusten tärkeyden. Lasten käyttäytyminen vaihteli uhman vuoksi, mutta vanhemmat pitivät ruokailun säännöllisyyttä ja ateriavälien noudattamista tärkeinä. Vanhemmat olivat asettaneet pitkän aikavälin tavoitteita ruokailutottumuksissa. He halusivat, että lapsi olisi ennakkoluuloton uusia ruokia kohtaan ja söisi kotiruokaa. Ravinnon monipuolisuus turvattiin kokoamalla ateriat lautasmallin mukaisesti. Lasten lautasmallin oli vanhemmille vieras. He eivät tienneet, miten se eroaa tavallisesta lautasmallista ja kuinka se kootaan. Ruokailutilanteissa lapsia ohjattiin oikeasta ja väärästä, kuten kiinnittämällä huomio kauniisiin pöytätapoihin. Lapset olivat kiinnostuneita ruokailusta ja vanhemmat ottivat lapset mukaan ruokapuuhiin. Perheet pyrkivät ruokailemaan yhdessä mahdollisuuksiensa mukaisesti. Ruokailutilanteissa liittyviä pulmia olivat kieltäytymiset ja rajojen kokeilu. Vanhemmat suosivat myönteisiä keinoja pulmia ratkaistaessa, kuten myönteistä ohjaamista.
Työn tuottamaa tietoa voivat hyödyntää sekä vanhemmat että terveydenhoitajat. Lapsiperheet voivat verrata tuloksia omiin kokemuksiin ruokailutilanteissa ja terveydenhoitajat voivat hyödyntää opinnäytetyötä ruokailukäyttäytymisen ohjaamisessa ja ravitsemusneuvonnassa.