Kokemuksia sosiokulttuurisesta innostamisesta hoiva-asumisen palveluissa
Sallila-Tähtinen, Helena (2011)
Sallila-Tähtinen, Helena
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714720
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714720
Tiivistelmä
Hoiva-asumisen palveluissa Vantaalla käynnistettiin vuonna 2010 kolme-vuotinen viriketoimintaprojekti vanhustyön kehittämiseksi. Edelleen meneillään olevassa hankkeessa kehitetään toimintamallia, miten vanhustyössä monipuolistetaan ja parannetaan asukkaan arjen kohtaamisia ja elämänlaatua sosiokulttuurisen innostamisen keinoin. Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää kokemuksia sosiokulttuurisesta innostamisesta sekä toiminnan ja sen kehittämisen merkityksiä aktiivisessa hoiva-asumisessa.
Sosiokulttuurisen vanhustyön ajatuksena on toimia sanallisessa tai sanattomassa dialogissa vanhusten kanssa. Tukea heitä arjessa ja auttaa asukkaita kohtaamaan ulkomaailma sekä rakentamaan sosiaalisia suhteita tuomalla toimintaa sinne, missä toimijat asuvat ja vaikuttavat. Tämä on ollut ajatuksena kaikessa opinnäytetyöhön liittyneessä toiminnassa.
Opinnäytetyössä on selvitetty Simonkylän vanhustenkeskuksessa omaisten, vapaaehtoistoimijoiden ja henkilökunnan kokemuksia sosiokulttuurisen toiminnan sisällöstä ja kehittämistarpeista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua ja lisäksi on koottu seuranta-aineisto kirjaamalla kaikkien asukkaiden osallistumiset yksilö- ja ryhmätoimintaan. Teemat puolistrukturoitua haastattelua varten nousivat jo olemassa olevista sosiokulttuurisen työn muodoista. Puolistrukturoidun haastatteluaineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua.
Lopputuloksina voi todeta, että sosiokulttuurinen toiminta Simonkylän vanhustenkeskuksessa koettiin monipuolisena ja laadukkaana. Hoitaja-innostajat oivalsivat mahdollisuutensa osallistua virikkeelliseen toimintaan aiempaa laajemmin ja asukkaiden osallistumisaktiivisuus parani. Tulosten perusteella on hyvä syy jatkaa ja kehittää myös uusia tapoja omaisten, vapaaehtoistoimijoiden sekä hoitaja-innostajien osallistamiseen sosiokulttuuriseen toimintaan. Yhteisöllisyyden myönteinen kokeminen näyttäisi olevan merkittävä osa asukkaiden merkityksellistä elämää.
Sosiokulttuurisen vanhustyön ajatuksena on toimia sanallisessa tai sanattomassa dialogissa vanhusten kanssa. Tukea heitä arjessa ja auttaa asukkaita kohtaamaan ulkomaailma sekä rakentamaan sosiaalisia suhteita tuomalla toimintaa sinne, missä toimijat asuvat ja vaikuttavat. Tämä on ollut ajatuksena kaikessa opinnäytetyöhön liittyneessä toiminnassa.
Opinnäytetyössä on selvitetty Simonkylän vanhustenkeskuksessa omaisten, vapaaehtoistoimijoiden ja henkilökunnan kokemuksia sosiokulttuurisen toiminnan sisällöstä ja kehittämistarpeista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua ja lisäksi on koottu seuranta-aineisto kirjaamalla kaikkien asukkaiden osallistumiset yksilö- ja ryhmätoimintaan. Teemat puolistrukturoitua haastattelua varten nousivat jo olemassa olevista sosiokulttuurisen työn muodoista. Puolistrukturoidun haastatteluaineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua.
Lopputuloksina voi todeta, että sosiokulttuurinen toiminta Simonkylän vanhustenkeskuksessa koettiin monipuolisena ja laadukkaana. Hoitaja-innostajat oivalsivat mahdollisuutensa osallistua virikkeelliseen toimintaan aiempaa laajemmin ja asukkaiden osallistumisaktiivisuus parani. Tulosten perusteella on hyvä syy jatkaa ja kehittää myös uusia tapoja omaisten, vapaaehtoistoimijoiden sekä hoitaja-innostajien osallistamiseen sosiokulttuuriseen toimintaan. Yhteisöllisyyden myönteinen kokeminen näyttäisi olevan merkittävä osa asukkaiden merkityksellistä elämää.