"Ensin vauva oli mahassa, sitten ei enää missään” : Ensisynnyttäjä-äitien kokemuksia kohtukuolemasta
Sadeharju, Kaisa (2010)
Sadeharju, Kaisa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110914358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011110914358
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ensisynnyttäjä-äitien kokemuksia kohtukuolemasta ja äitien kokemuksia äitiydestä lapsen kuoleman jälkeen sekä millaista tukea äidit ovat saaneet lapsen kuoleman jälkeen hoitohenkilökunnalta. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Käpy ry:n eli Lapsikuolemaperheet ry:n kanssa.
Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston keräämiseen on käytetty avoimia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta. Kyselylomake oli kohtukuoleman kokeneiden äitien internetin keskustelupalstalla, josta äidit vastasivat kyselyyn vapaamuotoisesti sähköpostilla. Vastauksia tuli kahdeksan kappaletta.
Aineiston analyysi on tehty induktiivisella sisällön analyysillä. Opinnäytetyön tulosten perusteella kohtukuolema on vanhemmille hyvin raskas kokemus ja siitä selviytyminen vie aikaa. Muistot lapsesta ovat tärkeitä ja kuollut lapsi on osa perhettä. Äidit kuvaavat esikoisen kuoleman jälkeen äitiyden kokemuksen olevan ristiriitainen, toisaalta he kokevat itsensä äidiksi, mutta toisaalta ei ole ketään hoivattavaa. Usein elävän lapsen synnyttyä oma äitiys vahvistuu ja elävän lapsen myötä myös huomataan mitä kuolleen lapsen kohdalla on menetetty. Äidit kertovat parhaaksi tueksi sairaalassa empaattisen kohtaamisen sekä tiedon antamisen. Äidit toivovat parempaa yhteistyötä sairaalan ja neuvolan välillä sekä hoitohenkilökunnan kouluttamista vastaavia tilanteita varten.
Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoa hoitohenkilökunnalle ensisynnyttäjä äitien kokemuksista kohtukuolemasta ja siitä miten äidit kokevat äitiyden lapsen kuoleman jälkeen sekä millaista tukea äidit ovat saaneet ja mitä toivovat hoitohenkilökunnalta lapsen kuoleman jälkeen. Kehittämisehdotukseksi nousi opinnäytetyön tulosten perusteella äidin sekä isän huomioiminen sairaalassa, lapsen kuoleman jälkeen. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi uudelleensynnyttäjä äitien kokemukset kohtukuolemasta ja miten he kokevat äitiyden lapsen kuoleman jälkeen, kun on jo aikaisemmin syntyneitä lapsia. Myös ensisynnyttäjä ja uudelleensynnyttäjä äitien kokemuksia kohtukuolemasta voisi vertailla toisiinsa.
Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston keräämiseen on käytetty avoimia kysymyksiä sisältävää kyselylomaketta. Kyselylomake oli kohtukuoleman kokeneiden äitien internetin keskustelupalstalla, josta äidit vastasivat kyselyyn vapaamuotoisesti sähköpostilla. Vastauksia tuli kahdeksan kappaletta.
Aineiston analyysi on tehty induktiivisella sisällön analyysillä. Opinnäytetyön tulosten perusteella kohtukuolema on vanhemmille hyvin raskas kokemus ja siitä selviytyminen vie aikaa. Muistot lapsesta ovat tärkeitä ja kuollut lapsi on osa perhettä. Äidit kuvaavat esikoisen kuoleman jälkeen äitiyden kokemuksen olevan ristiriitainen, toisaalta he kokevat itsensä äidiksi, mutta toisaalta ei ole ketään hoivattavaa. Usein elävän lapsen synnyttyä oma äitiys vahvistuu ja elävän lapsen myötä myös huomataan mitä kuolleen lapsen kohdalla on menetetty. Äidit kertovat parhaaksi tueksi sairaalassa empaattisen kohtaamisen sekä tiedon antamisen. Äidit toivovat parempaa yhteistyötä sairaalan ja neuvolan välillä sekä hoitohenkilökunnan kouluttamista vastaavia tilanteita varten.
Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoa hoitohenkilökunnalle ensisynnyttäjä äitien kokemuksista kohtukuolemasta ja siitä miten äidit kokevat äitiyden lapsen kuoleman jälkeen sekä millaista tukea äidit ovat saaneet ja mitä toivovat hoitohenkilökunnalta lapsen kuoleman jälkeen. Kehittämisehdotukseksi nousi opinnäytetyön tulosten perusteella äidin sekä isän huomioiminen sairaalassa, lapsen kuoleman jälkeen. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi uudelleensynnyttäjä äitien kokemukset kohtukuolemasta ja miten he kokevat äitiyden lapsen kuoleman jälkeen, kun on jo aikaisemmin syntyneitä lapsia. Myös ensisynnyttäjä ja uudelleensynnyttäjä äitien kokemuksia kohtukuolemasta voisi vertailla toisiinsa.