Vårdrelationens betydelse i vården av mödrar med missbruksproblem : -litteraturöversikt
From, Daniela (2011)
From, Daniela
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512134
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512134
Tiivistelmä
Väärinkäyttö raskauden aikana on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja arvion mukaan noin 6 % raskaana olevista naisista väärinkäyttävät päihteitä raskauden aikana. Suomessa, väärinkäyttö raskauden aikana on johtava syy lasten huostaanottoon. Näin ollen päihdeongelmaisten seuranta ja hoito on erittäin tärkeää. On epätodennäköistä, että äiti lopettaa väärinkäytön vain tiedon saamisen avulla. Niinpä tässä tutkimuksessa on aikomus tutkia hoitosuhdetta päihdeäiteihin ja pyrkiä lisäämään ymmärrystä hoitosuhteen merkityksestä päihdeäitien hoidossa. Tutkimuksella on laadullinen lähestymistapa ja induktiivinen menetelmä. Tässä tutkimuksessa on tehty kirjallisuuskatsaus aikaisemmista tutkimuksista. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Katie Erikssonin teoriaa "hoito on suhde" ja tutkielmia Anne Kasénin Hoitava suhde ja Lennart Frdrikssonin Hoitava kes-kustelu. Materiaalin analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.
Sisällönanalyysin tuloksena syntyi kattava käsite: hoitosuhde, joka koostuu kolmesta pääryhmästä: 1) Luottamus, 2) Tuki ja 3) Hoito. Nämä pääluokat muodostavat kaikki kaksi alaluokkaa. Tulokset kuvaavat hoitosuhdetta ja sen vaikutusta päihdeäitien hoidossa. Tulokset ovat merkittäviä, koska väärinkäyttö naisten joukossa lisääntyy jatkuvasti ja hoitoa tulisi kehittää. Tämä tutkimus osoittaa myös, että on tarpeen tutkia tarkemmin hoitosuhteen merkitystä.
Sisällönanalyysin tuloksena syntyi kattava käsite: hoitosuhde, joka koostuu kolmesta pääryhmästä: 1) Luottamus, 2) Tuki ja 3) Hoito. Nämä pääluokat muodostavat kaikki kaksi alaluokkaa. Tulokset kuvaavat hoitosuhdetta ja sen vaikutusta päihdeäitien hoidossa. Tulokset ovat merkittäviä, koska väärinkäyttö naisten joukossa lisääntyy jatkuvasti ja hoitoa tulisi kehittää. Tämä tutkimus osoittaa myös, että on tarpeen tutkia tarkemmin hoitosuhteen merkitystä.