Odotushuone : Naisstereotypiat teoksen lähtökohtana
Keskitalo, Milla (2011)
Keskitalo, Milla
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259678
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105259678
Tiivistelmä
Vahvat ja erilaiset naishahmot ovat aina kiehtoneet minua, ja siksi halusin tehdä opinnäytetyöni naisista. En ole ikinä pitänyt siitä, jos naisia, sen kummemmin kuin miehiäkään, lokeroidaan tai pyydetään käyttäytymään tietyllä tavalla. Stereotypiat ovat kulttuurin ja sosiologian pohjalta rakentuvia uskomuksia tietystä ryhmästä, ja ne muuttuvat yhteiskunnan mukana. Stereotypioita on hyvä kyseenalaistaa, jotta voisimme kehittyä tasa-arvoisempaan suuntaan. Ihmiset ovat kuitenkin aina yksilöitä ja omia persooniaan, vaikkakin biologia takaa molemmille sukupuolille omat erikoispiirteensä.
Naisstereotypiat toimivat hyvin lähtökohtana taiteelliselle työlleni. Teetin kyselyn naisista työpaikallani Tanssikeskus Citydancessa otsikolla ”Naiset eivät…”. Kyselystä sain paljon stereotypisia vastauksia naisista ja niiden pohjalta kehittelin tanssijoilleni roolihahmot. Yhdestä tuli odottava äiti, toisesta karvainen nainen, kolmannesta rikas ja menestyvä nainen ja neljännestä luulosairas. Omalla humoristisella tavalla otimme kantaa kyseisiin stereotyyppisiin rooleihin, joita naisille usein annetaan, ja lopputuloksesta tuli onnistunut. Kokonaisuus oli toimiva, ja roolit olivat mielenkiintoisia.
Odotushuoneen tekoprosessi oli antoisa ja mielenkiintoinen, vaikka aikataulu olikin tiukka. Ilmapiiri oli työryhmän kesken avoin ja positiivinen. Se teki harjoitusvaiheesta mielekkään ja antoi paljon niin minulle kuin tanssijoillekin. Suunnitteluvaiheessa opettelin luottamaan omiin ideoihini ja sain myös rohkeutta toteuttaa niitä. Matkan varrella opinkin paljon itsestäni ja työtavoistani. Prosessi, onnistunut lopputulos, ja positiivinen palaute kasvattivat itseluottamustani ja oma koreografinen tyylini selkiytyi.
Naisstereotypiat toimivat hyvin lähtökohtana taiteelliselle työlleni. Teetin kyselyn naisista työpaikallani Tanssikeskus Citydancessa otsikolla ”Naiset eivät…”. Kyselystä sain paljon stereotypisia vastauksia naisista ja niiden pohjalta kehittelin tanssijoilleni roolihahmot. Yhdestä tuli odottava äiti, toisesta karvainen nainen, kolmannesta rikas ja menestyvä nainen ja neljännestä luulosairas. Omalla humoristisella tavalla otimme kantaa kyseisiin stereotyyppisiin rooleihin, joita naisille usein annetaan, ja lopputuloksesta tuli onnistunut. Kokonaisuus oli toimiva, ja roolit olivat mielenkiintoisia.
Odotushuoneen tekoprosessi oli antoisa ja mielenkiintoinen, vaikka aikataulu olikin tiukka. Ilmapiiri oli työryhmän kesken avoin ja positiivinen. Se teki harjoitusvaiheesta mielekkään ja antoi paljon niin minulle kuin tanssijoillekin. Suunnitteluvaiheessa opettelin luottamaan omiin ideoihini ja sain myös rohkeutta toteuttaa niitä. Matkan varrella opinkin paljon itsestäni ja työtavoistani. Prosessi, onnistunut lopputulos, ja positiivinen palaute kasvattivat itseluottamustani ja oma koreografinen tyylini selkiytyi.