Piilolinssien hoitonesteiden akantameba-aktiivisuuden määritysmenetelmän kehitys sekä hoitonesteiden tehokkuuksien vertailu
Parkkali, Suvi (2011)
Parkkali, Suvi
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105239212
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Piiloset by Finnsusp Oy:n käyttöön sopiva menetelmä piilolinssien hoitonesteiden akantameba-aktiivisuuden määrittämiseen. Toistaiseksi virallista ISO-standardia tai vaatimuksia akantameba-aktiivisuudelle ei ole. Tavoitteena oli kehittää menetelmä uusien hoitonesteiden tuotekehitykseen jo ennen viranomaisten valmistelemaa standardimenetelmää. Lisäksi työn tarkoituksena oli vertailla yhdeksän kaupallisen tai vasta tuotekehityksessä olevien hoitonesteiden tehokkuuksia. Analysoitaviin hoitonesteisiin kuului toimeksiantajan omien kaupallisten ja tuotekehityksessä olevien hoitonesteiden lisäksi muita kaupallisia hoitonesteitä. Työn käytännön osuus suoritettiin Turun ammattikorkeakoulun mikrobiologian ja biotekniikan laboratorioissa.
Testimenetelmä kehitettiin kirjallisuudessa julkaistujen tutkimusten sekä aiheeseen liittyvien FDA:n kokouspöytäkirjojen perusteella. Menetelmällä pyrittiin simuloimaan tuotteiden oikeaa käyttöympäristöä. Analyysimenetelmän toimivuutta testattiin yhdellä hoitonestenäytteellä A. castellanii -akantameballa positiivisen- ja negatiivisen kontrollin lisäksi. Lopullisella alustavien testien jälkeen kehitetyllä menetelmällä analysoitiin yhdeksän hoitonesteen tehokkuudet kahdelle eri akantameballe (A. castellanii ja A. polyphaga). Hoitonesteiden tehokkuus arvioitiin subjektiivisesti jakamalla ne aktiivisuuden mukaan neljään luokkaan.
Kehitetty subjektiivinen analyysimenetelmä osoittautui toimivaksi, vaikka tarkkoja arvoja amebojen vähentymiselle ei saatu laskettua. Käytetyllä menetelmällä saatiin toisistaan poikkeavia tuloksia eri hoitonesteille. Testien aikana havaittiin eri akantameba-lajien ja -kantojen eroavan herkkyyksiltään toisistaan. Standardimenetelmän kehityksessä ongelmana tulee olemaan käytettävän akantameba-lajin ja kannan valinta. Sopiva akantamebojen säilytysaika, -olosuhteet ja uudelleensiirrostuksien lukumäärä ovat oleellisia selvittää, jotta akantamebat eivät herkisty käsittelyistä ja säilytyksestä liikaa pysyen siten mahdollisimman luonnollisina.
Testimenetelmä kehitettiin kirjallisuudessa julkaistujen tutkimusten sekä aiheeseen liittyvien FDA:n kokouspöytäkirjojen perusteella. Menetelmällä pyrittiin simuloimaan tuotteiden oikeaa käyttöympäristöä. Analyysimenetelmän toimivuutta testattiin yhdellä hoitonestenäytteellä A. castellanii -akantameballa positiivisen- ja negatiivisen kontrollin lisäksi. Lopullisella alustavien testien jälkeen kehitetyllä menetelmällä analysoitiin yhdeksän hoitonesteen tehokkuudet kahdelle eri akantameballe (A. castellanii ja A. polyphaga). Hoitonesteiden tehokkuus arvioitiin subjektiivisesti jakamalla ne aktiivisuuden mukaan neljään luokkaan.
Kehitetty subjektiivinen analyysimenetelmä osoittautui toimivaksi, vaikka tarkkoja arvoja amebojen vähentymiselle ei saatu laskettua. Käytetyllä menetelmällä saatiin toisistaan poikkeavia tuloksia eri hoitonesteille. Testien aikana havaittiin eri akantameba-lajien ja -kantojen eroavan herkkyyksiltään toisistaan. Standardimenetelmän kehityksessä ongelmana tulee olemaan käytettävän akantameba-lajin ja kannan valinta. Sopiva akantamebojen säilytysaika, -olosuhteet ja uudelleensiirrostuksien lukumäärä ovat oleellisia selvittää, jotta akantamebat eivät herkisty käsittelyistä ja säilytyksestä liikaa pysyen siten mahdollisimman luonnollisina.