Vanhusten ravitsemuksen arviointi
Hannelin, Eeva-Kaisa (2011)
Hannelin, Eeva-Kaisa
Vaasan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107138
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Vaasan pääterveysaseman osastojen D ja H hoitohenkilökunnan tietoja vanhusten ravitsemuksesta ja sen arvioinnista. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitettiin miten hoitajat arvioivat vanhusten ravitsemusta työssään. Tutkimuksen tavoitteena oli, että saatujen tulosten avulla voidaan mahdollisesti kehittää hoitajien vanhusten ravitsemuksen arviointia ja tietoja siitä.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin vanhusten ravitsemusta, aliravitsemusta, erityisruokavalioita vanhuksilla ja ravitsemuksen arviointia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin pääosin kvantitatiivista, mutta mukana oli myös lyhyt kvalitatiivinen osuus. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi enimmäkseen strukturoituja kysymyksiä ja muutaman avoimen. Tutkimusaineisto kerättiin talvella 2011. Kyselylomakkeita vietiin osastoille yhteensä 29, joista 23 palautui. Kaksi kyselylomaketta jouduttiin hylkäämään puutteellisten vastausten takia. Näin ollen vastausprosentiksi tuli 72. Tutkimustulokset analysoitiin Excel 2007 -ohjelman ja sisällön analyysin avulla.
Tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat iältään 22–63 -vuotiaita ja työkokemusta heillä oli 1–35 vuotta. Tutkimuksesta saaduista tuloksista selvisi, että hoitajilla on melko hyvä tietopohja vanhusten ravitsemuksesta ja sen arvioinnista. Kuitenkin vain hieman yli puolet hoitajista (52,4 %) oli sitä mieltä, että heillä oli tarpeeksi tietoa vanhusten ravitsemuksen arvioinnista. Lisäksi tuloksista selvisi, että hoitajista vain 9,6 % (n=2) käytti työssään MNA-testiä vanhusten ravitsemustilan arviointiin. Vain muutaman hoitajan (9,6 %) mielestä MNA-testiä oli helppo käyttää. Tuloksista kävi ilmi myös, ettei työnantaja tarjonnut riittävästi koulutusta vanhusten ravitsemuksen arvioinnista. Alle puolet (38,1 %) vastaajista oli sitä mieltä, että osaston ruokailuhetket olivat rauhallisia ja vain pienen osan (14,3 %) mielestä vanhuksilla oli valinnan mahdollisuus pääaterioilla.
Tutkimuksen tuloksista voitiin tehdä useita johtopäätöksiä. Hoitajat tarvitsevat lisää koulutusta vanhusten ravitsemuksesta ja sen arvioinnista. Etenkin MNA-testin käytöstä hoitajat tarvitsisivat koulutusta.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin vanhusten ravitsemusta, aliravitsemusta, erityisruokavalioita vanhuksilla ja ravitsemuksen arviointia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin pääosin kvantitatiivista, mutta mukana oli myös lyhyt kvalitatiivinen osuus. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi enimmäkseen strukturoituja kysymyksiä ja muutaman avoimen. Tutkimusaineisto kerättiin talvella 2011. Kyselylomakkeita vietiin osastoille yhteensä 29, joista 23 palautui. Kaksi kyselylomaketta jouduttiin hylkäämään puutteellisten vastausten takia. Näin ollen vastausprosentiksi tuli 72. Tutkimustulokset analysoitiin Excel 2007 -ohjelman ja sisällön analyysin avulla.
Tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat iältään 22–63 -vuotiaita ja työkokemusta heillä oli 1–35 vuotta. Tutkimuksesta saaduista tuloksista selvisi, että hoitajilla on melko hyvä tietopohja vanhusten ravitsemuksesta ja sen arvioinnista. Kuitenkin vain hieman yli puolet hoitajista (52,4 %) oli sitä mieltä, että heillä oli tarpeeksi tietoa vanhusten ravitsemuksen arvioinnista. Lisäksi tuloksista selvisi, että hoitajista vain 9,6 % (n=2) käytti työssään MNA-testiä vanhusten ravitsemustilan arviointiin. Vain muutaman hoitajan (9,6 %) mielestä MNA-testiä oli helppo käyttää. Tuloksista kävi ilmi myös, ettei työnantaja tarjonnut riittävästi koulutusta vanhusten ravitsemuksen arvioinnista. Alle puolet (38,1 %) vastaajista oli sitä mieltä, että osaston ruokailuhetket olivat rauhallisia ja vain pienen osan (14,3 %) mielestä vanhuksilla oli valinnan mahdollisuus pääaterioilla.
Tutkimuksen tuloksista voitiin tehdä useita johtopäätöksiä. Hoitajat tarvitsevat lisää koulutusta vanhusten ravitsemuksesta ja sen arvioinnista. Etenkin MNA-testin käytöstä hoitajat tarvitsisivat koulutusta.