Mistä on kiltit tytöt tehty? Syömishäiriö ratkaisuna minäkuvan epäselvyyteen
Leppänen, Taina (2011)
Leppänen, Taina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105035885
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105035885
Tiivistelmä
Leppänen, Taina. Mistä on kiltit tytöt tehty? Syömishäiriö ratkaisuna minäkuvan epä-selvyyteen, Helsinki, kevät 2011, 54 s.
Diakonia–ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syömishäiriöön sairastuneen nuoren minäkuvan ja tunne-elämän kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusta syömishäiriöön. Aineisto kerättiin kolmelta syömishäiriön sairastaneelta naiselta elämänkertakirjoitusten muodossa. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistoläh-töistä sisällön analyysia.
Naisilla oli esiintynyt tyytymättömyyttä omaan kehoon ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä. Kahdella naisista tämä oli johtanut pienimuotoiseen laihduttamiseen. Toi-nen heistä kuvaili laihduttamisessa olleen jo tuolloin mukana anorektisia piirteitä. Kai-kille varsinainen syömishäiriö puhkesi lopulta murrosikäisenä.
Naiset kuvailivat äitisuhdettaan vaikeaksi. Autoritäärinen ja hallitseva kasvatustyyli oli johtanut omien tunteiden ja tarpeiden kätkemiseen ja äidin hyväksynnän saavuttamiseen miellyttämällä. Naiset kuvailivat murrosikäisenä käsityksen itsestään olleen pääosin negatiivinen sekä psyykkisesti että fyysisesti. Lisäksi oma identiteetti määräytyi pitkälti äidin tarpeista käsin. Tarve toimia äitiä miellyttävällä tavalla johti omien tunteiden ja tarpeiden torjumiseen ja tämän myötä myös oman minäkuvan hahmottamisen vaikeu-teen. Yksi naisista koki laihtumisensa myötä saaneensa äidiltä vihdoin kaipaamaansa myönteistä palautetta, jolloin nainen koki hoikan ulkokuoren saavuttamisesta ja säilyt-tämisestä muodostuneen tuolloin kehittyvän murrosikäisen identiteettinsä ydin.
Naiset liittivät syömishäiriön tarpeeseen kontrolloida joko syömistä, kehoa tai tunteita. Esimerkiksi liikunta ja painontarkkailu yhdistettiin keinoksi paeta ahdistusta ja ”äidin kontrolloivaa katsetta”. Syömishäiriötä kuvailtiin myös reaktioksi itsetuntemuksen ja identiteetin puuttumiseen. Häiriötä ylläpitämällä kontrolloitiin kipeitä ja tunnepitoisia tapahtumia. Syömisestä kieltäytymistä kuvailtiin myös itsen rankaisukeinoksi, jolloin nälkiintymisellä kyettiin paremmin hallitsemaan tuskan ja ahdistuksen tunteita. Toipu-misprosessiin naiset liittivät vaikeiden tunteiden, kuten vihan, tunnistamisen ja käsitte-lemisen. Tunteiden prosessointi tuotti kaikille oman minuuden syvempää tiedostamista ja itsensä kokonaisvaltaisempaa hyväksymistä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti työskenneltäessä nuorten ja nuoruu-teen liittyvien erityiskysymysten kanssa. Esimerkiksi Nuorten kriisipisteen ja Tyttöjen talon kaltaisissa paikoissa voitaisiin yksilökeskustelujen lisäksi muun muassa ryhmä-työskentelyssä nostaa minäkäsitys ja tunnetyöskentely keskustelua kantaviksi pohdin-nan aiheiksi.
Asiasanat: syömishäiriöt, minäkuva, tunteet, tytöt, kasvatus, tunne-elämän kehitys, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia–ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syömishäiriöön sairastuneen nuoren minäkuvan ja tunne-elämän kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusta syömishäiriöön. Aineisto kerättiin kolmelta syömishäiriön sairastaneelta naiselta elämänkertakirjoitusten muodossa. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistoläh-töistä sisällön analyysia.
Naisilla oli esiintynyt tyytymättömyyttä omaan kehoon ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä. Kahdella naisista tämä oli johtanut pienimuotoiseen laihduttamiseen. Toi-nen heistä kuvaili laihduttamisessa olleen jo tuolloin mukana anorektisia piirteitä. Kai-kille varsinainen syömishäiriö puhkesi lopulta murrosikäisenä.
Naiset kuvailivat äitisuhdettaan vaikeaksi. Autoritäärinen ja hallitseva kasvatustyyli oli johtanut omien tunteiden ja tarpeiden kätkemiseen ja äidin hyväksynnän saavuttamiseen miellyttämällä. Naiset kuvailivat murrosikäisenä käsityksen itsestään olleen pääosin negatiivinen sekä psyykkisesti että fyysisesti. Lisäksi oma identiteetti määräytyi pitkälti äidin tarpeista käsin. Tarve toimia äitiä miellyttävällä tavalla johti omien tunteiden ja tarpeiden torjumiseen ja tämän myötä myös oman minäkuvan hahmottamisen vaikeu-teen. Yksi naisista koki laihtumisensa myötä saaneensa äidiltä vihdoin kaipaamaansa myönteistä palautetta, jolloin nainen koki hoikan ulkokuoren saavuttamisesta ja säilyt-tämisestä muodostuneen tuolloin kehittyvän murrosikäisen identiteettinsä ydin.
Naiset liittivät syömishäiriön tarpeeseen kontrolloida joko syömistä, kehoa tai tunteita. Esimerkiksi liikunta ja painontarkkailu yhdistettiin keinoksi paeta ahdistusta ja ”äidin kontrolloivaa katsetta”. Syömishäiriötä kuvailtiin myös reaktioksi itsetuntemuksen ja identiteetin puuttumiseen. Häiriötä ylläpitämällä kontrolloitiin kipeitä ja tunnepitoisia tapahtumia. Syömisestä kieltäytymistä kuvailtiin myös itsen rankaisukeinoksi, jolloin nälkiintymisellä kyettiin paremmin hallitsemaan tuskan ja ahdistuksen tunteita. Toipu-misprosessiin naiset liittivät vaikeiden tunteiden, kuten vihan, tunnistamisen ja käsitte-lemisen. Tunteiden prosessointi tuotti kaikille oman minuuden syvempää tiedostamista ja itsensä kokonaisvaltaisempaa hyväksymistä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti työskenneltäessä nuorten ja nuoruu-teen liittyvien erityiskysymysten kanssa. Esimerkiksi Nuorten kriisipisteen ja Tyttöjen talon kaltaisissa paikoissa voitaisiin yksilökeskustelujen lisäksi muun muassa ryhmä-työskentelyssä nostaa minäkäsitys ja tunnetyöskentely keskustelua kantaviksi pohdin-nan aiheiksi.
Asiasanat: syömishäiriöt, minäkuva, tunteet, tytöt, kasvatus, tunne-elämän kehitys, kvalitatiivinen tutkimus