Taivas rajana : Neljä tarinaa vanhustyöstä ja viriketoiminnasta
Laine, Tarja (2011)
Laine, Tarja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103293657
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103293657
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää viriketoiminnan merkitystä, esteitä ja edellytyksiä vanhusten tehostetun palveluasumisen parissa. Tarkoituksena oli kertoa, miten palvelutalon vanhustyöntekijät kuvaavat vanhenemista, vanhuutta, vanhaa ihmistä ja vanhusten parissa tehtävää työtä sekä miten hoitohenkilökunta mieltää käsitteen vanhusten viriketoiminta. Lisäksi selvitin, millä tavoin palvelutalon eri osastoilla toteutetaan vanhusasiakkaille virikkeellistä toimintaa ja minkälaisia merkityksiä hoitohenkilökunta ajattelee viriketoiminnalla olevan heidän asiakkailleen, heille itselleen ja koko työyhteisölle. Opinnäytetyössäni halusin saada henkilökunnan äänen kuuluviin näissä heidän vanhusasiakkaidensa hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavissa asioissa.
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastateltavina olivat erään eteläsuomalaisen vanhusten tehostetun palvelutalon 12 hoitotyöntekijää. Haastatteluaineiston vertailumateriaalina käytin osallistuvan havainnoinnin perusteella kirjoittamiani tutkimuspäiväkirjoja. Aineiston analysointimenetelmäksi valitsin narratiivisen analyysin. Lähestyin aineistoa siten, että tiivistin haastattelutekstejä valittujen teemojen mukaisiin osiin yhdistäen eri vastaajien mielipiteitä yhteiseksi tarinaksi. Aineistosta keräämistäni ydintarinoista muodostin neljä kertomusta haastattelun teemojen mukaan. Teemat olivat vanhuus ja vanheneminen, vanhustyö sekä vanhusten viriketoiminta ja viriketoiminnan merkitys.
Tarinassa ”Kahden kerroksen väkeä” pohditaan suomalaisen väestön nopeaa ikääntymistä ja siitä johtuvaa vanhuspalveluiden tarpeen kasvua. Tehostetussa palveluasumisessa väestön ikääntyminen näkyy erityisesti niin muistisairaiden kuin fyysisesti ja psyykkisestikin huonokuntoisten vanhusten asiakkuutena. Tarinassa ”Perushoivasta laaja-alaiseen vanhustenhoitoon” tarinan fiktiivinen kertoja ”Maija” pohtii niukkojen henkilökuntaresurssien vaikutusta hoitotyöhön. Tiukalla henkilökuntamitoituksella voidaan turvata vanhusten perushoito, mutta aikaa ei tahdo jäädä arkiseen yhdessäoloon asukkaiden kanssa. Tarina ”Aktiivinen toiminta” kertoo samoin fiktiivisen ”Liisan” näkemyksen ”Mirjamikodin” asukkaille järjestetystä virikkeellisestä toiminnasta. Niukoista resursseista huolimatta vain taivas on hoitajien mielikuvituksen rajana, kun asukkaille suunnitellaan ja toteutetaan virikkeellistä toimintaa. Neljännessä tarinassa ”Vaihtelua ja sisältöä elämään” tarkastellaan virikkeellisen toiminnan merkitystä niin Mirjamikodin asukkaille kuin työntekijöillekin.
Viriketoiminta tuo ikääntyneiden elämään sisältöä ja auttaa rytmittämään päivää. Säännöllisesti järjestetty viriketoiminta lyhentää päivän tyhjiä hetkiä ja vähentää odottelua. Virikkeellinen toiminta parantaa vanhusten henkistä elämänlaatua vaikuttamalla heidän mielialaansa. Mielekäs tekeminen saattaa vähentää vanhusten masennusta ja lievittää levottomuutta jopa siinä määrin, että lääkkeiden käyttöä voidaan vähentää. Virikkeellisen toiminnan järjestäminen tuo vaihtelua myös henkilökunnalle ja keventää raskasta työtä. Omien kiinnostuksenkohteiden ja lahjakkuuden hyödyntäminen tekee työstä luovaa ja innostavaa, mikä puolestaan auttaa jaksamaan. Koko työyhteisön kannalta virikkeellinen toiminta ja yhteiset tapahtumat lisäävät yhteenkuuluvuutta ja luovat positiivista yhteishenkeä.
Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastateltavina olivat erään eteläsuomalaisen vanhusten tehostetun palvelutalon 12 hoitotyöntekijää. Haastatteluaineiston vertailumateriaalina käytin osallistuvan havainnoinnin perusteella kirjoittamiani tutkimuspäiväkirjoja. Aineiston analysointimenetelmäksi valitsin narratiivisen analyysin. Lähestyin aineistoa siten, että tiivistin haastattelutekstejä valittujen teemojen mukaisiin osiin yhdistäen eri vastaajien mielipiteitä yhteiseksi tarinaksi. Aineistosta keräämistäni ydintarinoista muodostin neljä kertomusta haastattelun teemojen mukaan. Teemat olivat vanhuus ja vanheneminen, vanhustyö sekä vanhusten viriketoiminta ja viriketoiminnan merkitys.
Tarinassa ”Kahden kerroksen väkeä” pohditaan suomalaisen väestön nopeaa ikääntymistä ja siitä johtuvaa vanhuspalveluiden tarpeen kasvua. Tehostetussa palveluasumisessa väestön ikääntyminen näkyy erityisesti niin muistisairaiden kuin fyysisesti ja psyykkisestikin huonokuntoisten vanhusten asiakkuutena. Tarinassa ”Perushoivasta laaja-alaiseen vanhustenhoitoon” tarinan fiktiivinen kertoja ”Maija” pohtii niukkojen henkilökuntaresurssien vaikutusta hoitotyöhön. Tiukalla henkilökuntamitoituksella voidaan turvata vanhusten perushoito, mutta aikaa ei tahdo jäädä arkiseen yhdessäoloon asukkaiden kanssa. Tarina ”Aktiivinen toiminta” kertoo samoin fiktiivisen ”Liisan” näkemyksen ”Mirjamikodin” asukkaille järjestetystä virikkeellisestä toiminnasta. Niukoista resursseista huolimatta vain taivas on hoitajien mielikuvituksen rajana, kun asukkaille suunnitellaan ja toteutetaan virikkeellistä toimintaa. Neljännessä tarinassa ”Vaihtelua ja sisältöä elämään” tarkastellaan virikkeellisen toiminnan merkitystä niin Mirjamikodin asukkaille kuin työntekijöillekin.
Viriketoiminta tuo ikääntyneiden elämään sisältöä ja auttaa rytmittämään päivää. Säännöllisesti järjestetty viriketoiminta lyhentää päivän tyhjiä hetkiä ja vähentää odottelua. Virikkeellinen toiminta parantaa vanhusten henkistä elämänlaatua vaikuttamalla heidän mielialaansa. Mielekäs tekeminen saattaa vähentää vanhusten masennusta ja lievittää levottomuutta jopa siinä määrin, että lääkkeiden käyttöä voidaan vähentää. Virikkeellisen toiminnan järjestäminen tuo vaihtelua myös henkilökunnalle ja keventää raskasta työtä. Omien kiinnostuksenkohteiden ja lahjakkuuden hyödyntäminen tekee työstä luovaa ja innostavaa, mikä puolestaan auttaa jaksamaan. Koko työyhteisön kannalta virikkeellinen toiminta ja yhteiset tapahtumat lisäävät yhteenkuuluvuutta ja luovat positiivista yhteishenkeä.