Sijaisvanhempien kokemusta etsimässä : – mitä väkivaltaa kokenut lapsi tuo sijaisperheeseen
Repo, Pirkko (2010)
Repo, Pirkko
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017817
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017817
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni liittyy Viola – väkivallasta vapaaksi ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Kokemukset näkyviin – väkivaltatyön kehittäminen sijaishuollossa -hankkeeseen. Kvalitatiivisen tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa sijaisvanhempien kokemuksia sijoitettavien lasten kohtaamasta väkivallasta hankkeen kehit-tämistyötä ajatellen. Tutkin työssäni muun muassa sitä, ovatko sijoitetut lapset joutuneet kohtaamaan väkivaltaa ennen sijoitusta, millaisia haasteita lasten kokemukset tuovat sijaisperheisiin ja kuinka sijaisvanhemmat kokevat pystyvänsä vastaamaan niihin.
Keräsin materiaalin teemakyselyllä ja haastattelemalla. Analysoin vastaukset fenomenologis-hermeneuttista tutkimusprosessia mukaillen. Pyrkimyksenä oli löytää sijaisvanhempien omakohtainen kokemus ja kehittämistarpeet. Tavoitteena oli myös nostaa lasten kokemaa väkivaltaa näkyviin.
Teoriaosuudessa käsittelen väkivaltailmiötä yleisesti sen eri muotojen ja selitysmallien kautta sekä trauman ja väkivaltatyön näkökulmasta. Luon katsauksen lapsen kehitykseen psykososiaalisen kehitysteorian ja kiintymyssuhdeteorian kautta. Avaan lastensuojeluprosessia lastensuojelulain kautta. Käsittelen myös vanhemmuutta yleisesti sekä sijaisvanhemmuutta ja siihen liittyviä yhteistyötahoja.
Aineistoni perusteella väkivaltakokemukset ovat hyvin tavallisia sijoitettujen lasten elämässä. Lapset myös oireilevat paljon, ja lasten tuen tarpeet asettavat lisäkoulutusvaatimuksia sijaisvanhemmille. Sijaisvanhemmat kokevat olevansa ennen kaikkea vanhempia kaikille lapsilleen. Aineistoni mukaan sijais-vanhemmat haluavat jakaa omassa perheessään sitä hyvää, mitä itse ovat kokeneet omassa lapsuusperheessään, väkivaltaa he eivät hyväksy missään muodossa. Lasten haasteellisuus uuvuttaa, ja sijaisvan-hemmilla on paljon tuentarpeita sekä kehittämisehdotuksia helpottamaan omaa työtään. Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa avun hakeminen on vaikeaa. Yhteistyötahoja on paljon, sosiaalityöntekijä on olennaisin yhteistyökumppani, mutta tämän tavoittaminen on usein vaikeaa. Tärkein tuki on oma puoliso ja läheiset, mutta tarvetta ammatilliselle tuellekin olisi paljon. Sijaisvanhemmat toivovat muun muassa tietoa auttavista tahoista, apua avun tarpeen arvioimiseen sekä esimerkiksi työnohjauksellista tukea omaan jaksamiseensa.
Keräsin materiaalin teemakyselyllä ja haastattelemalla. Analysoin vastaukset fenomenologis-hermeneuttista tutkimusprosessia mukaillen. Pyrkimyksenä oli löytää sijaisvanhempien omakohtainen kokemus ja kehittämistarpeet. Tavoitteena oli myös nostaa lasten kokemaa väkivaltaa näkyviin.
Teoriaosuudessa käsittelen väkivaltailmiötä yleisesti sen eri muotojen ja selitysmallien kautta sekä trauman ja väkivaltatyön näkökulmasta. Luon katsauksen lapsen kehitykseen psykososiaalisen kehitysteorian ja kiintymyssuhdeteorian kautta. Avaan lastensuojeluprosessia lastensuojelulain kautta. Käsittelen myös vanhemmuutta yleisesti sekä sijaisvanhemmuutta ja siihen liittyviä yhteistyötahoja.
Aineistoni perusteella väkivaltakokemukset ovat hyvin tavallisia sijoitettujen lasten elämässä. Lapset myös oireilevat paljon, ja lasten tuen tarpeet asettavat lisäkoulutusvaatimuksia sijaisvanhemmille. Sijaisvanhemmat kokevat olevansa ennen kaikkea vanhempia kaikille lapsilleen. Aineistoni mukaan sijais-vanhemmat haluavat jakaa omassa perheessään sitä hyvää, mitä itse ovat kokeneet omassa lapsuusperheessään, väkivaltaa he eivät hyväksy missään muodossa. Lasten haasteellisuus uuvuttaa, ja sijaisvan-hemmilla on paljon tuentarpeita sekä kehittämisehdotuksia helpottamaan omaa työtään. Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa avun hakeminen on vaikeaa. Yhteistyötahoja on paljon, sosiaalityöntekijä on olennaisin yhteistyökumppani, mutta tämän tavoittaminen on usein vaikeaa. Tärkein tuki on oma puoliso ja läheiset, mutta tarvetta ammatilliselle tuellekin olisi paljon. Sijaisvanhemmat toivovat muun muassa tietoa auttavista tahoista, apua avun tarpeen arvioimiseen sekä esimerkiksi työnohjauksellista tukea omaan jaksamiseensa.