Tekonivelpotilaiden kokemuksia jatkohoitopaikan fysioterapeuttisesta ohjauksesta
Mäkinen, Saija (2010)
Mäkinen, Saija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615824
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää tekonivelpotilaiden jatkohoitoon liittyvää fysioterapeuttisen ohjauksen sisältöä ja sisällön painopisteitä potilaiden näkökulmasta tarpeellisiin ja omatoimista kotona selviytymistä tukeviin osa-alueisiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka tekonivelleikkauksen läpikäyneet potilaat kokivat hallitsevansa kotiutumisen jälkeen apuvälineen tuella liikkumisen, porraskävelyn, kotiharjoitusohjelman sekä tarvittavat liikerajoitukset. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää milloin tekonivelleikkaukseen liittyvä fysioterapeuttinen ohjaus oli jäänyt parhaiten mieleen ja oliko haastateltavilla tarvetta fysioterapeutin lisäohjaukseen kotiutumisen jälkeen.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää polven tai lonkan tekonivelleikkauksen läpikäynyttä henkilöä, jotka olivat osastolla sairaalavaiheen jälkeen jatkohoidossa. Haastatteluajankohta oli kolmesta viiteen viikkoon kotiutumishetkestä eli potilaille oli ehtinyt muodostua omakohtainen käsitys kotona selviytymisestä.
Haastateltavat kokivat hallitsevansa kotiutumisen jälkeen apuvälineen tuella liikkumisen ja kotiharjoitusohjelman sekä ymmärtävänsä liikerajoitukset. Porraskävelyn koki hallitsevansa kotiutumisen jälkeen neljä haastateltavaa. Jokainen haastateltava oli kuitenkin tyytyväinen porraskävelyn ohjaukseen. Tekonivelprosessin mieleenpainuvimman ja ymmärrettävimmän ohjauksen haastateltavat kokivat saaneensa jatkohoitovaiheessa osastolla. Yksikään haastateltavista ei kokenut tarvitsevansa fysioterapeutin lisäohjausta kotiutumisen jälkeen. Kuitenkin osa haastateltavista koki kotona epävarmuutta harjoitusmäärien ja suoritustason riittävyydestä sekä kokivat porraskävelyn pelottavana.
Tekonivelpotilaan jatkohoitovaiheen fysioterapiaohjaus on osastolla hyvällä tasolla, mutta edelleen parantamista on yksilöllisessä potilasohjauksessa. Yhdessä potilaan kanssa pitäisi tehdä entistä tarkemmat ja yksilöllisemmät kuntoutumisen tavoitteet. Tämä vähentäisi potilaiden epävarmuutta harjoitusmäärien ja tavoiteltavan suoritustason osalta. Jatkossa kiinnostusta herättää suoraan leikkaavasta sairaalasta kotiutuvien potilaskokemuksien selvittäminen. Miten he kokevat hallitsevansa fysioterapeuttiset ohjeet sairaalasta kotiutumisen jälkeen?
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää polven tai lonkan tekonivelleikkauksen läpikäynyttä henkilöä, jotka olivat osastolla sairaalavaiheen jälkeen jatkohoidossa. Haastatteluajankohta oli kolmesta viiteen viikkoon kotiutumishetkestä eli potilaille oli ehtinyt muodostua omakohtainen käsitys kotona selviytymisestä.
Haastateltavat kokivat hallitsevansa kotiutumisen jälkeen apuvälineen tuella liikkumisen ja kotiharjoitusohjelman sekä ymmärtävänsä liikerajoitukset. Porraskävelyn koki hallitsevansa kotiutumisen jälkeen neljä haastateltavaa. Jokainen haastateltava oli kuitenkin tyytyväinen porraskävelyn ohjaukseen. Tekonivelprosessin mieleenpainuvimman ja ymmärrettävimmän ohjauksen haastateltavat kokivat saaneensa jatkohoitovaiheessa osastolla. Yksikään haastateltavista ei kokenut tarvitsevansa fysioterapeutin lisäohjausta kotiutumisen jälkeen. Kuitenkin osa haastateltavista koki kotona epävarmuutta harjoitusmäärien ja suoritustason riittävyydestä sekä kokivat porraskävelyn pelottavana.
Tekonivelpotilaan jatkohoitovaiheen fysioterapiaohjaus on osastolla hyvällä tasolla, mutta edelleen parantamista on yksilöllisessä potilasohjauksessa. Yhdessä potilaan kanssa pitäisi tehdä entistä tarkemmat ja yksilöllisemmät kuntoutumisen tavoitteet. Tämä vähentäisi potilaiden epävarmuutta harjoitusmäärien ja tavoiteltavan suoritustason osalta. Jatkossa kiinnostusta herättää suoraan leikkaavasta sairaalasta kotiutuvien potilaskokemuksien selvittäminen. Miten he kokevat hallitsevansa fysioterapeuttiset ohjeet sairaalasta kotiutumisen jälkeen?