"Missä kaikki on niin kuin kotona" : Nuorten kokemuksia perhekotielämästä
Hytönen, Marjo; Ollila, Eerika (2010)
Hytönen, Marjo
Ollila, Eerika
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061112003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061112003
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Keski-Suomen alueen ammatillisiin perhekoteihin sijoitet-tujen nuorten kokemuksia perhekodissa kasvamisesta ja elämisestä. Tarkoitus oli myös selvittää millainen on nuorten mielestä ihanneperhekoti ja onko perhekotityössä nuorten näkökulmasta tarvetta muutoksille. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi nuorten suhteita perhekodin vanhempiin ja millaisia näkemyksiä nuorille on syntynyt kasvatuksesta ja mielenterveyden edistämisestä perhe-kodissa.
Tutkimuksen kohdejoukon muodosti kaksikymmentä 12–20 -vuotiasta ammatilliseen perhekotiin sijoitettua nuorta. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Internet -kyselyä. Lisäksi suoritettiin kaksi haastattelua kyselyssä vaillinaiseksi jääneitä teemoja syventämään. Aineiston analysointitapana käytettiin teemoittelua, jonka avulla tutkimusaineistosta nostettiin esiin tutkimuksen kannalta merkittävät asiat. Tulosten raportoinnissa käsiteltiin kyselyn ja haastattelujen vastauksista kerättyjä yhteenvetoja teema-alueittain.
Keskeisimpänä tutkimustuloksena ilmeni, että nuoret olivat pääasiassa tyytyväisiä elämään perhe-kodissa ja he olivat sitä mieltä, että sijoitus oli ollut heille oikea ratkaisu. He omasivat hyvät ja lämpimät välit perhekodin vanhempiin sekä ymmärsivät perhekodin rajojen ja sääntöjen olevan olemassa heidän hyvinvointiaan turvaamaan. Tuloksista havaittiin, etteivät kaikki nuoret pysty puhumaan perhekodin vanhempien kanssa, vaan turvautuvat mieluummin ulkopuolisiin työnteki-jöihin tai pitävät asiat itsellään. Nuoret toivoivat perhekodin vanhemmilta ymmärrystä ja aikaa kuunnella.
Tutkimus tuo uutta tietoutta ja pohdittavaa nuorten näkökulmasta heidän kanssaan työtä tekeville perhekodin vanhemmille ja muille työntekijöille.
Tutkimuksen kohdejoukon muodosti kaksikymmentä 12–20 -vuotiasta ammatilliseen perhekotiin sijoitettua nuorta. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Internet -kyselyä. Lisäksi suoritettiin kaksi haastattelua kyselyssä vaillinaiseksi jääneitä teemoja syventämään. Aineiston analysointitapana käytettiin teemoittelua, jonka avulla tutkimusaineistosta nostettiin esiin tutkimuksen kannalta merkittävät asiat. Tulosten raportoinnissa käsiteltiin kyselyn ja haastattelujen vastauksista kerättyjä yhteenvetoja teema-alueittain.
Keskeisimpänä tutkimustuloksena ilmeni, että nuoret olivat pääasiassa tyytyväisiä elämään perhe-kodissa ja he olivat sitä mieltä, että sijoitus oli ollut heille oikea ratkaisu. He omasivat hyvät ja lämpimät välit perhekodin vanhempiin sekä ymmärsivät perhekodin rajojen ja sääntöjen olevan olemassa heidän hyvinvointiaan turvaamaan. Tuloksista havaittiin, etteivät kaikki nuoret pysty puhumaan perhekodin vanhempien kanssa, vaan turvautuvat mieluummin ulkopuolisiin työnteki-jöihin tai pitävät asiat itsellään. Nuoret toivoivat perhekodin vanhemmilta ymmärrystä ja aikaa kuunnella.
Tutkimus tuo uutta tietoutta ja pohdittavaa nuorten näkökulmasta heidän kanssaan työtä tekeville perhekodin vanhemmille ja muille työntekijöille.