Kinesioteippauksen käyttö reumalasten hamstring-lihaskireyden hoidossa
Haltia, Maarit (2010)
Haltia, Maarit
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060711616
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060711616
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada kokemuksia kinesioteippauksen käytöstä lasten fysioterapiassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä muutoksia kinesioteippauksella voidaan saada
reumalasten hamstring-lihaskireyteen ja miten lapset kokevat kinesioteippauksen.
Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, koska tutkimusjoukko oli hyvin pieni. Tutkimusjoukkona oli 8
reumalasta, iältään 6-14-vuotiaita. Työssä käytettiin sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen
menetelmiä. Kyselylomakkeella kerättiin lasten taustatiedot, goniometrillä mitattiin hamstringlihaskireyttä
ja teemahaastattelulla kartoitettiin lasten kokemukset. Tutkimus toteutettiin kevään 2010
aikana.
Hamstring-lihaskireyttä arvioitiin sekä passiivisella suoran jalan nostotestillä että aktiivisella polven
ojennustestillä. Passiivisessa testissä mitattiin lonkan koukistuskulma yleisgoniometrillä. Aktiivisessa
testissä polven ojennuskulmaa mitattiin Myrin-mittarilla. Mittaukset tehtiin ennen teippausta, heti
teippauksen jälkeen ja kolme päivää teippauksesta. Teippaukset valokuvattiin. Työssä päädyttiin
teippaamaan ulompi vino vatsalihas, lonkan koukistaja ja hamstring-lihakset.
Kinesioteippaus lisäsi lonkan koukistuskulmaa kaikilla lapsilla passiivisessa suoran jalan nostossa.
Teippauksen myötä lasten kokema lihaskireyskipu väheni, jolloin oli mahdollisuus nostaa suoraa jalkaa
ylemmäksi. Aktiivinen polven ojennus ei lisääntynyt kaikilla lapsilla. Voisiko polven ojentajien voima
selittää eroa aktiivisen ja passiivisen testin välillä?
Lasten kokemukset kinesioteippauksen käytöstä olivat positiivisia. Teipin laittamista ei juuri
huomannut. Teippi ei haitannut liikkumis- eikä toimintakykyä. Kun teipin päät alkoivat irrota, ne
ärsyttivät lapsia. Teipin poisottaminen sujui hyvin, jos lapsi sai itse ottaa omalla tavalla ja ajalla teipit
irti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kinesioteippaus soveltuu hyvin lasten fysioterapiaan, mutta
lisänäyttöä ja -tutkimusta tarvitaan kinesioteippauksen käytöstä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä muutoksia kinesioteippauksella voidaan saada
reumalasten hamstring-lihaskireyteen ja miten lapset kokevat kinesioteippauksen.
Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, koska tutkimusjoukko oli hyvin pieni. Tutkimusjoukkona oli 8
reumalasta, iältään 6-14-vuotiaita. Työssä käytettiin sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen
menetelmiä. Kyselylomakkeella kerättiin lasten taustatiedot, goniometrillä mitattiin hamstringlihaskireyttä
ja teemahaastattelulla kartoitettiin lasten kokemukset. Tutkimus toteutettiin kevään 2010
aikana.
Hamstring-lihaskireyttä arvioitiin sekä passiivisella suoran jalan nostotestillä että aktiivisella polven
ojennustestillä. Passiivisessa testissä mitattiin lonkan koukistuskulma yleisgoniometrillä. Aktiivisessa
testissä polven ojennuskulmaa mitattiin Myrin-mittarilla. Mittaukset tehtiin ennen teippausta, heti
teippauksen jälkeen ja kolme päivää teippauksesta. Teippaukset valokuvattiin. Työssä päädyttiin
teippaamaan ulompi vino vatsalihas, lonkan koukistaja ja hamstring-lihakset.
Kinesioteippaus lisäsi lonkan koukistuskulmaa kaikilla lapsilla passiivisessa suoran jalan nostossa.
Teippauksen myötä lasten kokema lihaskireyskipu väheni, jolloin oli mahdollisuus nostaa suoraa jalkaa
ylemmäksi. Aktiivinen polven ojennus ei lisääntynyt kaikilla lapsilla. Voisiko polven ojentajien voima
selittää eroa aktiivisen ja passiivisen testin välillä?
Lasten kokemukset kinesioteippauksen käytöstä olivat positiivisia. Teipin laittamista ei juuri
huomannut. Teippi ei haitannut liikkumis- eikä toimintakykyä. Kun teipin päät alkoivat irrota, ne
ärsyttivät lapsia. Teipin poisottaminen sujui hyvin, jos lapsi sai itse ottaa omalla tavalla ja ajalla teipit
irti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kinesioteippaus soveltuu hyvin lasten fysioterapiaan, mutta
lisänäyttöä ja -tutkimusta tarvitaan kinesioteippauksen käytöstä.