Verkostomenetelmät dialogisen yhteistyön tukena Kaakkois-Suomessa
Kulhoranta, Kirsi (2010)
Kulhoranta, Kirsi
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005027406
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005027406
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin lasten ja nuorten palveluiden toimijat Kaakkois-Suomessa tuntevat verkostotyömenetelmiä ja missä tilanteissa he niitä käyttävät. Lisäksi selvitettiin alueen toimijoiden koulutus- ja lisätiedon tarvetta. Tavoitteena oli myös, että selvityksen tulokset voivat olla Kaakkois-Suomen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisverkoston Kehikon apuna suunniteltaessa verkostotyömenetelmiin liittyviä koulutuksia sekä verkostopankkitoiminnan kehittämisessä.
Kaakkois-Suomen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisverkosto Kehikko on osa Etelä-Suomen lapsen ääni -kehittämisohjelmaa. Kehittämisohjelman lähtökohtana on, että toiminta suunnitellaan asiakkaiden eikä palvelujärjestelmän näkökulmasta. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen tapahtuu mm. dialogisen kohtaamisen avulla. Dialogisessa kohtaamisessa lapsi, nuori ja perhe nähdään aktiivisina toimijoina.
Selvitys on laadullinen, ja se toteutettiin kyselynä. Kysely suoritettiin internetin välityksellä toimivan Webrobol kysely- ja tiedonkeruusovellusohjelman avulla. Kaakkois-Suomen kuntien sosiaalitoimesta tai perusturvasta vastaavia viranhaltijoita pyydettiin elokuussa 2009 vastaamaan ja/tai välittämään kysely alueensa lasten ja nuorten palveluiden toimijoille. Kyselyyn vastasi 51 pääasiassa lasten ja nuorten palveluissa työskentelevää toimijaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna Webrobol kysely- ja tiedonkeruusovellusohjelmaa.
Selvityksen perusteella noin puolet kyselyyn vastanneista tunsi verkostotyömenetelmiä. Lisäksi vastausten perusteella selvisi, että noin 20 % vastaajista kyllä tunsi, mutta ei kuitenkaan käyttänyt verkostotyömenetelmiä. Yleisin syy tähän oli toimijoiden omakohtainen kokemus siitä, ettei heillä ollut riittävästi tietoa menetelmien sopivuudesta omaan käytännön työhön. Varsinaista koulutusta enemmän toivottiin lisätietoa ja käytännön esimerkkejä eri verkostotyömenetelmistä ja niiden soveltuvuudesta arjen asiakastyöhön.
Mahdollisia jatkoselvitysaiheita voisivat olla perheiden kokemukset verkostotyöstä, tuntevatko asiakkaat verkostotyömenetelmiä ja tarjotaanko niitä heidän tuekseen sosiaali- terveyspalveluiden kautta. Mielenkiintoista olisi myös selvittää miten ja mitä viranomais- ja läheisverkostoja asiakkaan ympärille muodostuu ja miten niiden välinen yhteistyö toteutuu.
Kaakkois-Suomen lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisverkosto Kehikko on osa Etelä-Suomen lapsen ääni -kehittämisohjelmaa. Kehittämisohjelman lähtökohtana on, että toiminta suunnitellaan asiakkaiden eikä palvelujärjestelmän näkökulmasta. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen tapahtuu mm. dialogisen kohtaamisen avulla. Dialogisessa kohtaamisessa lapsi, nuori ja perhe nähdään aktiivisina toimijoina.
Selvitys on laadullinen, ja se toteutettiin kyselynä. Kysely suoritettiin internetin välityksellä toimivan Webrobol kysely- ja tiedonkeruusovellusohjelman avulla. Kaakkois-Suomen kuntien sosiaalitoimesta tai perusturvasta vastaavia viranhaltijoita pyydettiin elokuussa 2009 vastaamaan ja/tai välittämään kysely alueensa lasten ja nuorten palveluiden toimijoille. Kyselyyn vastasi 51 pääasiassa lasten ja nuorten palveluissa työskentelevää toimijaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna Webrobol kysely- ja tiedonkeruusovellusohjelmaa.
Selvityksen perusteella noin puolet kyselyyn vastanneista tunsi verkostotyömenetelmiä. Lisäksi vastausten perusteella selvisi, että noin 20 % vastaajista kyllä tunsi, mutta ei kuitenkaan käyttänyt verkostotyömenetelmiä. Yleisin syy tähän oli toimijoiden omakohtainen kokemus siitä, ettei heillä ollut riittävästi tietoa menetelmien sopivuudesta omaan käytännön työhön. Varsinaista koulutusta enemmän toivottiin lisätietoa ja käytännön esimerkkejä eri verkostotyömenetelmistä ja niiden soveltuvuudesta arjen asiakastyöhön.
Mahdollisia jatkoselvitysaiheita voisivat olla perheiden kokemukset verkostotyöstä, tuntevatko asiakkaat verkostotyömenetelmiä ja tarjotaanko niitä heidän tuekseen sosiaali- terveyspalveluiden kautta. Mielenkiintoista olisi myös selvittää miten ja mitä viranomais- ja läheisverkostoja asiakkaan ympärille muodostuu ja miten niiden välinen yhteistyö toteutuu.