Hoitotyön kirjaaminen sädehoidossa : HUS:n Syöpätautien klinikan sädehoito-osasto
Hintsala, Jukka (2010)
Hintsala, Jukka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004277017
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004277017
Tiivistelmä
Tämän kehitystyön tavoitteena oli parantaa sädehoidossa olevien potilaiden hoitotyön kirjaamista HUS:n Syöpätautien klinikan Sädehoito-osastolla. Tutkimustehtäviksi muodostuivat: miten Sädehoito-osaston ohjeistus vastaa Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta potilasasiakirjojen laatimisesta, miten ulkoista sädehoitoa saavien potilaiden hoitotyötä on kirjattu, millaisia uhkia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia ja vahvuuksia osaston hoitohenkilökunta näkee hoitotyön kirjaamisessa ja miten kirjaamista voitaisiin kehittää osastolla.
Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Hoitohenkilökunnan täyttämiä hoitosuunnitelmalomakkeita (N=40) analysoitiin osaston minimikriteerien pohjalta käyttäen sisällön erittelyn menetelmää. Saatuja tuloksia tukemaan sekä kehitysideoita ja -uhkia pohtimaan koottiin asiantuntijaraati (N=3) osaston röntgenhoitajista. Raadin työskentelyssä sovellettiin Delfoi-tekniikkaa ja sen tuotos analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustulokset osoittivat, että osaston hoitotyön kirjaamisen minimikriteerit olivat hyvin linjassa STM:n asetuksen kanssa. Hoitohenkilökunnan tekemä dokumentointi oli yleisesti ottaen puutteellista, eikä vastannut ohjeistusta. Erityisesti puutteita oli hoitosuunnitelmalomakkeiden oikeellisessa täytössä, hoitosuunnitelmien sisällössä sekä hoidon jatkuvuuden ja hoidollisen päätöksenteon näkyvyydessä. Vähiten kirjausta oli tehty simulaattorissa ja hoitojakson lopussa. Asiantuntijaraadin näkemys oli pitkälti linjassa saatujen tulosten kanssa. Kirjaamisen uhat ja heikkoudet liittyivät kirjaustaitojen heikkouteen ja passiivisuuteen — vahvuudet ja mahdollisuudet hankittuun tietotaitoon ja motivoitumiseen.
Kehitysehdotuksiksi saatiin kirjaamiskoulutus oppilaitoksessa ja osastolla, sen liittäminen perehdytysohjelmaan sekä siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen ja sen yhteydessä uuden yhteisen kirjaamistavan luominen osastolle. Kehitystyön tuloksia voidaan hyödyntää suoraan osaston hoitotyön kirjaamisen kehittämisessä ja osa työssä esille tulleista kehitysehdotuksista on jo viety käytäntöön.
Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Hoitohenkilökunnan täyttämiä hoitosuunnitelmalomakkeita (N=40) analysoitiin osaston minimikriteerien pohjalta käyttäen sisällön erittelyn menetelmää. Saatuja tuloksia tukemaan sekä kehitysideoita ja -uhkia pohtimaan koottiin asiantuntijaraati (N=3) osaston röntgenhoitajista. Raadin työskentelyssä sovellettiin Delfoi-tekniikkaa ja sen tuotos analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimustulokset osoittivat, että osaston hoitotyön kirjaamisen minimikriteerit olivat hyvin linjassa STM:n asetuksen kanssa. Hoitohenkilökunnan tekemä dokumentointi oli yleisesti ottaen puutteellista, eikä vastannut ohjeistusta. Erityisesti puutteita oli hoitosuunnitelmalomakkeiden oikeellisessa täytössä, hoitosuunnitelmien sisällössä sekä hoidon jatkuvuuden ja hoidollisen päätöksenteon näkyvyydessä. Vähiten kirjausta oli tehty simulaattorissa ja hoitojakson lopussa. Asiantuntijaraadin näkemys oli pitkälti linjassa saatujen tulosten kanssa. Kirjaamisen uhat ja heikkoudet liittyivät kirjaustaitojen heikkouteen ja passiivisuuteen — vahvuudet ja mahdollisuudet hankittuun tietotaitoon ja motivoitumiseen.
Kehitysehdotuksiksi saatiin kirjaamiskoulutus oppilaitoksessa ja osastolla, sen liittäminen perehdytysohjelmaan sekä siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen ja sen yhteydessä uuden yhteisen kirjaamistavan luominen osastolle. Kehitystyön tuloksia voidaan hyödyntää suoraan osaston hoitotyön kirjaamisen kehittämisessä ja osa työssä esille tulleista kehitysehdotuksista on jo viety käytäntöön.