Ensiharvennusten korjuujälki Lohikosken alueella vuosina 2007 ja 2008
Tuunanen, Lasse (2010)
Tuunanen, Lasse
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003042740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003042740
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ensiharvennusleimikoiden korjuujäljen laatu Metsähallituksen hallinnoimalla Lohikosken alueella, Etelä-Savossa. Korjuujälkeä vertailtiin kivennäismaalla, mänty- ja kuusivaltaisissa metsiköissä. Lisäksi korjuujälkeä tarkasteltiin hakkuuajan ja eri urakoitsijoiden tekemän korjuujäljen mukaan eriteltynä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ohjetta korjuujäljen hakkuunjälkeisestä seurannasta. Menetelmä perustuu kuvioittaiseen inventointiin.
Otantajoukko muodostui 22 kuviosta, joille sijoitetuilta koealoilta luettiin runkoluku puulajeittain, kantojen määrä, pohjapinta-ala, valtapituus sekä luokiteltiin vaurioituneet puut. Lisäksi mitattiin ajouraväli, ajouraleveys ja ajourapainauman pituus. Maastomittaukset suoritettiin elokuun 2009 aikana.
Tulosten mukaan noin 12 prosenttia puustosta oli vaurioitunut korjuussa. Valtaosalla kuvioista harvennusvoimakkuus oli suosituksiin nähden liian suuri. Ajouravälin ja -leveyden tulokset olivat pääosin suositusten mukaisia. Ajourapainauman ja puustovaurioiden osuudet olivat tavoitetasoon nähden liian korkeita. Männiköiden ja kuusikoiden väliset erot korjuujäljessä olivat melko pieniä, ja hakkuuajan vaikutus korjuujäljen laatuun osoittautui vähäiseksi.
Korjuujäljen laatu ei vastannut sertifioiduille metsille asetettuja tavoitteita. Metsälaissa esitetyt vaatimukset kuitenkin täyttyivät. Jatkossa huomiota pitää kiinnittää etenkin puustovaurioiden ja ajourapainaumien osuuksien pienentämiseen sekä jäävän puuston tiheyden seurantaan.
Tulevaisuudessa korjuujäljen laadulle asetetut tavoitteet on pyrittävä täyttämään paremmin. Tavoitetasolle pääseminen edellyttää korjuujäljen nykyistä tarkempaa seurantaa sekä toimintatapojen muuttamista kohti huolellisempaa puunkorjuuta.
Otantajoukko muodostui 22 kuviosta, joille sijoitetuilta koealoilta luettiin runkoluku puulajeittain, kantojen määrä, pohjapinta-ala, valtapituus sekä luokiteltiin vaurioituneet puut. Lisäksi mitattiin ajouraväli, ajouraleveys ja ajourapainauman pituus. Maastomittaukset suoritettiin elokuun 2009 aikana.
Tulosten mukaan noin 12 prosenttia puustosta oli vaurioitunut korjuussa. Valtaosalla kuvioista harvennusvoimakkuus oli suosituksiin nähden liian suuri. Ajouravälin ja -leveyden tulokset olivat pääosin suositusten mukaisia. Ajourapainauman ja puustovaurioiden osuudet olivat tavoitetasoon nähden liian korkeita. Männiköiden ja kuusikoiden väliset erot korjuujäljessä olivat melko pieniä, ja hakkuuajan vaikutus korjuujäljen laatuun osoittautui vähäiseksi.
Korjuujäljen laatu ei vastannut sertifioiduille metsille asetettuja tavoitteita. Metsälaissa esitetyt vaatimukset kuitenkin täyttyivät. Jatkossa huomiota pitää kiinnittää etenkin puustovaurioiden ja ajourapainaumien osuuksien pienentämiseen sekä jäävän puuston tiheyden seurantaan.
Tulevaisuudessa korjuujäljen laadulle asetetut tavoitteet on pyrittävä täyttämään paremmin. Tavoitetasolle pääseminen edellyttää korjuujäljen nykyistä tarkempaa seurantaa sekä toimintatapojen muuttamista kohti huolellisempaa puunkorjuuta.