IFRS-raportointi keskisuurten ja suurten listaamattomien yritysten näkökulmasta
Honkanen, Kirsi (2009)
Honkanen, Kirsi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912157980
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miksi suomalaisten listaamattomien yritysten tulisi vapaaehtoisesti siirtyä IFRS-raportointiin ja miten kansainvälinen tilinpäätös vaikuttaa kyseisten yritysten tilinpäätösinformaatioon. EU:n alueella julkisesti noteerattujen yhtiöiden on pitänyt laatia konsernitilinpäätöksensä kansainvälisen IFRS-normiston (Inter-national Financial Reporting Standars) mukaisesti vuodesta 2005 lähtien. Myös muut kuin noteeratut yhtiöt voivat vapaaehtoisesti laatia tilinpäätöksensä IFRS:n mukaisesti. Pk-IFRS-standardiluonnos julkaistiin kommentoitavaksi vuonna 2007 ja hyväksytty pk-IFRS-normisto tämän tutkimuksen aikana heinäkuussa 2009. Pk-IFRS:n tarkoituksena on antaa kansainväliset, mutta laajaa IFRS:ää yksinkertaisemmat standardit pienille ja keskisuurille sekä muille listaamattomille yrityksille.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui neljä IFRS-asiantuntijaa. Näistä kolmella oli asiakkaina IFRS-raportointiin siirtyneitä keskisuuria ja suuria listaamattomia yrityksiä. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysimenetelmää.
Tutkimuksen mukaan valtaosa niistä keskisuurista ja suurista listaamattomista yrityksistä, jotka laativat kansainvälisen tilinpäätöksen, tekivät sen saadakseen helpommin rahoitusta ulkomailta. Rahoituksen lisäksi keskeisempiä IFRS:n etuja olivat liikearvon poistoista eroon pääseminen ja käypien arvojen ansiosta reaaliaikaisemmat tilinpäätösluvut. Se, että liikearvosta ei IFRS:n mukaan tehdä poistoja ja tase-eriä arvostetaan käypään arvoon, yleensä paransi tilikauden tulosta ja tulossidonnaisia tunnuslukuja. Toisaalta käyvät arvot aiheuttivat volatiliteettia eli vaihtelua tilikausien tuloksiin ja tunnuslukuihin. Esimerkiksi liikearvon alentumisesta jouduttiin tekemään suuri kertaluontoinen kulukirjaus. Vaikeimmiksi kirjaus- ja arvostusperiaatteiksi osoittautuivat tutkimuksen mukaan arvonalentumistestaukset, rahoitusinstrumentit ja etuuspohjaiset työsuhde-etuudet. Rahoitusleasingsopimukset, etuuspohjaiset eläkejärjestelyt ja se, ettei liikearvosta tehdä poistoja, kasvattivat yrityksen tasetta, mikä heikensi omavaraisuutta ja sijoitetun ja oman pääoman tuottoa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui neljä IFRS-asiantuntijaa. Näistä kolmella oli asiakkaina IFRS-raportointiin siirtyneitä keskisuuria ja suuria listaamattomia yrityksiä. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysimenetelmää.
Tutkimuksen mukaan valtaosa niistä keskisuurista ja suurista listaamattomista yrityksistä, jotka laativat kansainvälisen tilinpäätöksen, tekivät sen saadakseen helpommin rahoitusta ulkomailta. Rahoituksen lisäksi keskeisempiä IFRS:n etuja olivat liikearvon poistoista eroon pääseminen ja käypien arvojen ansiosta reaaliaikaisemmat tilinpäätösluvut. Se, että liikearvosta ei IFRS:n mukaan tehdä poistoja ja tase-eriä arvostetaan käypään arvoon, yleensä paransi tilikauden tulosta ja tulossidonnaisia tunnuslukuja. Toisaalta käyvät arvot aiheuttivat volatiliteettia eli vaihtelua tilikausien tuloksiin ja tunnuslukuihin. Esimerkiksi liikearvon alentumisesta jouduttiin tekemään suuri kertaluontoinen kulukirjaus. Vaikeimmiksi kirjaus- ja arvostusperiaatteiksi osoittautuivat tutkimuksen mukaan arvonalentumistestaukset, rahoitusinstrumentit ja etuuspohjaiset työsuhde-etuudet. Rahoitusleasingsopimukset, etuuspohjaiset eläkejärjestelyt ja se, ettei liikearvosta tehdä poistoja, kasvattivat yrityksen tasetta, mikä heikensi omavaraisuutta ja sijoitetun ja oman pääoman tuottoa.