Terveydenhoitajat avainasemassa nuorten päihdeongelmien ja syömishäiriöiden hoidossa
Yli-Pietilä, Jonna (2009)
Yli-Pietilä, Jonna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906083769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906083769
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten kanssa työskentelevien terveydenhoitajien keinoja tunnistaa nuorten päihdeongelmat ja syömishäiriöt. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten terveydenhoitaja toimii, kun hän havaitsee nuorella kyseisiä ongelmia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa terveydenhoitajien käsityksistä omista tiedoistaan ja taidoistaan syömishäiriöiden ja päihdeongelmien tunnistamisessa ja hoidossa. Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän alueen yläasteiden kouluterveydenhuollossa ja opiskeluterveydenhuollossa työskenteleviltä terveydenhoitajilta. Avoimia kyselylomakkeita toimitettiin 11 terveydenhoitajalle, joista kuusi vastasi. Aineisto kerättiin syyskuusta 2008 maaliskuuhun 2009. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa analyysia käyttäen. Nuorten päihdeongelmat ilmenivät erilaisina ongelmina koulutyössä. Yleisimpiä oireita olivat poissaolot ja väsymys. Tunnistaakseen päihdeongelman terveydenhoitajat käyttivät Nuorten päihdemittaria, keskustelivat nuoren kanssa ja tekivät moniammatillista yhteistyötä. Päihdeongelman tunnistettuaan terveydenhoitajat useimmiten ensin keskustelivat nuoren kanssa ja sitten ottivat yhteyttä tarvittaviin yhteistyötahoihin. Yleisimpiä yhteistyötahoja olivat koulukuraattori/sosiaaliohjaaja, päihdeklinikka, sosiaalitoimi ja vanhemmat. Kahden terveydenhoitajan mielestä päihdeongelmasta kärsiville nuorille ei ollut riittävästi hoitomahdollisuuksia. Kolme terveydenhoitajaa koki tarvitsevansa lisää tietoa nuorten päihdeongelmista. Kaikki terveydenhoitajat ilmoittivat syömishäiriöinä anoreksian ja bulimian, kolme ortoreksian, yksi tyytymättömyyden lihaksistoon ja yksi lihavuuden. Syömishäiriöiden yleisimpiä oireita olivat paino-pituus-suhteen muutokset, oksentelu, kuukautishäiriöt ja ruuan ylikorostunut merkitys. Tunnistaakseen syömishäiriön terveydenhoitajat seurasivat kasvukäyrää ja kommunikoivat nuoren kanssa, mutta kukaan terveydenhoitajista ei käyttänyt varsinaisia syömishäiriötestejä. Lievimmissä tapauksissa terveydenhoitajat keskustelivat nuoren kanssa, ottivat nuoren terveydenhoitajan seurantaan tai ohjasivat nuoren koulupsykologille tai koulukuraattorille/ sosiaaliohjaajalle. Vakavissa tapauksissa terveydenhoitajat ohjasivat nuoren muihin tahoihin. Yleisimpiä yhteistyötahoja olivat koululääkäri, vanhemmat, nuorisopsykiatrian poliklinikka, Vorri ja koulupsykologi. Neljä terveydenhoitajan mielestä syömishäiriötä sairastaville nuorille ei ollut riittävästi hoitomahdollisuuksia. Neljä terveydenhoitajaa koki tarvitsevansa lisää tietoa nuorten syömishäiriöistä.