Lukion opetussuunnitelman heijastelemat kieli- ja kielitaitokäsitykset S1- ja S2-oppimäärissä
Keskitalo, Riina (2023-04-06)
Lukion opetussuunnitelman heijastelemat kieli- ja kielitaitokäsitykset S1- ja S2-oppimäärissä
Keskitalo, Riina
(06.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438503
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023042438503
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaiseen kieli- ja kielitaitokäsitykseen lukion
opetussuunnitelman perusteet nojaavat suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärässä ja suomi toisena
kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä. Toisena tavoitteena on selvittää, millaisia mahdollisia eroja
näiden kahden oppimäärän opetussuunnitelmatekstien kieli- ja kielitaitokäsityksillä on. Tutkimuksessa
keskitytään tarkastelemaan kielellisiä valintoja sekä tapoihin puhua kielestä ja kielitaidosta.
Tutkimuksessa yhdistyvät kielitieteellisesti suuntautunut diskurssintutkimus, tekstintutkimus sekä
laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Kyseessä oleva tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana
laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksessa käytetyt aineistot ovat suomen kieli ja
kirjallisuus -oppimäärän ja suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän opetussuunnitelmatekstit,
jotka ovat osa vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman perusteita.
Tutkimuksen tulosten perusteella opetussuunnitelmateksteissä esiintyy monia käsityksiä kielestä ja
kielitaidosta rinnakkain. Selvemmin erottuvat käsitykset suomen kieli ja kirjallisuus sekä suomi
toisena kielenä ja kirjallisuus -opetussuunnitelmissa ovat kommunikatiivinen, funktionaalinen ja
holistinen näkemys kielestä ja kielitaidosta. Kielen kommunikatiivinen ja funktionaalinen luonne
korostuu molemmissa teksteissä. Strukturalistinen ja formalistinen käsitys kielestä ja kielitaidosta on
esillä molemmissa teksteissä, mutta on eksplisiittisemmin esillä suomi toisena kielenä ja
kirjallisuus -oppimäärän tekstissä. Atomistinen kieli- ja kielitaitokäsitys ei ole havaittavissa
kummastakaan tekstistä selkeästi.
Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kieli ja kielitaito nähdään välineenä, jolla toimitaan
aktiivisesti erilaisissa teksti- ja kieliympäristöissä. Kielen kanssa toimiessa ja sitä opiskellessa tulee
keskittyä vuorovaikutuksellisuuteen ja toimintaan ennemmin kuin muoto- ja rakennekeskeiseen
lähestymistapaan.
opetussuunnitelman perusteet nojaavat suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärässä ja suomi toisena
kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä. Toisena tavoitteena on selvittää, millaisia mahdollisia eroja
näiden kahden oppimäärän opetussuunnitelmatekstien kieli- ja kielitaitokäsityksillä on. Tutkimuksessa
keskitytään tarkastelemaan kielellisiä valintoja sekä tapoihin puhua kielestä ja kielitaidosta.
Tutkimuksessa yhdistyvät kielitieteellisesti suuntautunut diskurssintutkimus, tekstintutkimus sekä
laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Kyseessä oleva tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana
laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksessa käytetyt aineistot ovat suomen kieli ja
kirjallisuus -oppimäärän ja suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän opetussuunnitelmatekstit,
jotka ovat osa vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman perusteita.
Tutkimuksen tulosten perusteella opetussuunnitelmateksteissä esiintyy monia käsityksiä kielestä ja
kielitaidosta rinnakkain. Selvemmin erottuvat käsitykset suomen kieli ja kirjallisuus sekä suomi
toisena kielenä ja kirjallisuus -opetussuunnitelmissa ovat kommunikatiivinen, funktionaalinen ja
holistinen näkemys kielestä ja kielitaidosta. Kielen kommunikatiivinen ja funktionaalinen luonne
korostuu molemmissa teksteissä. Strukturalistinen ja formalistinen käsitys kielestä ja kielitaidosta on
esillä molemmissa teksteissä, mutta on eksplisiittisemmin esillä suomi toisena kielenä ja
kirjallisuus -oppimäärän tekstissä. Atomistinen kieli- ja kielitaitokäsitys ei ole havaittavissa
kummastakaan tekstistä selkeästi.
Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kieli ja kielitaito nähdään välineenä, jolla toimitaan
aktiivisesti erilaisissa teksti- ja kieliympäristöissä. Kielen kanssa toimiessa ja sitä opiskellessa tulee
keskittyä vuorovaikutuksellisuuteen ja toimintaan ennemmin kuin muoto- ja rakennekeskeiseen
lähestymistapaan.