Vironkielisten suomenoppijoiden alkuvaiheen kielenkehitys paikallissijojen valossa
Elomaa, Henna (2023-02-06)
Vironkielisten suomenoppijoiden alkuvaiheen kielenkehitys paikallissijojen valossa
Elomaa, Henna
(06.02.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022328538
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022328538
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on suomea toisena kielenä opiskelevien viroa ensikielenään puhuvien kielenoppijoiden alkuvaiheen kielenkehitys. Kielen kehittymistä tarkastellaan tutkimalla nominien paikallissijataivutuksen kehittymistä. Tutkimusaineisto koostuu valmistavassa luokassa yhden lukuvuoden aikana kuvatusta Long Second –aineistosta, josta tarkastellaan vironkielisiä suomenoppijoita.
Tutkimusalana on oppijankielentutkimus. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus kielen käyttöpohjaisuudesta ja kielen kehittymisestä käytössä eli siitä, että kieli on jatkuvasti muuttuva kommunikoinnin ja yhteisössä toimimisen väline, joka ei tule koskaan valmiiksi. Aineisto on analysoitu kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden (CAF) käsitteistä kehitellyllä DEMfad metodilla. Tässä tutkielmassa DEMfad-mallin käyttöä on sovellettu valmistavassa luokassa opiskelevien lapsien suomen puhutun kielen kehittymisen tutkimiseen paikallissijoja tarkastelemalla.
Tutkimuksen aineistosta on poimittu kaikki kolmen vironkielisen suomenoppijan lausumat, joissa he käyttävät paikallissijamuodossa olevaa nominia. Lisäksi on poimittu mahdollisuuksien mukaan myös niitä lausumia, joissa nominia olisi pitänyt taivuttaa paikallissijassa, mutta näin ei ole tehty. Aineisto on enimmäkseen poimittu Long Second –aineiston litteroinneista, mutta monia kohtia olen myös tarkistanut videoidusta aineistosta. Aineiston keräämistä ja analysointia hankaloitti kielenoppijoiden ensikieli eli viro, koska monessa kohdassa ei voinut olla varma, onko lausuma tarkoitettu sanottavaksi viron kielellä vai suomen puhekielellä. Näitäkin tilanteita on tutkimuksessa esimerkkeinä ja niitä on analysoitu, koska vaikka lausuman kielestä ei ole varmuutta, on jokainen kielenkäyttötilanne kuitenkin kielenoppijalle tärkeä ja aina kun kieltä käytetään, on sillä jokin tarkoitus. Niissäkin tilanteissa, joissa lausuman kielestä ei voi olla varma, on kielenkäyttäjä kuitenkin useimmiten saanut sanomansa keskustelukumppanilleen ymmärretyksi.
Aineiston informanttien suomen kielen taito kehittyi runsaasti lukuvuoden aikana, kun tarkastellaan heidän käyttämiään paikallissijamuotoisia nomineja. Jokainen informantti käytti suomenkielistä paikallissijamuodossa olevaa nominia syys- tai lokakuun aikana. Vaikka aluksi informantit käyttivätkin runsaasti loppuheitollisia vironkielisiä päätteitä, lukuvuoden lopulla jokainen käytti suomea puhuessaan lähes aina suomen yleiskielen mukaisia sijapäätteitä.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta myös, että informanttien kielitaito kehittyi tarkkuuden kannalta melko tarkaksi seitsemän kuukauden aikana. Jokainen informantti käytti lukuvuoden lopussa lähes aina kontekstiin sopivaa sijapäätettä. Hyvin harvoin kävi myös niin, että sijapääte olisi jätetty liittämättä sellaiseen yhteyteen, johon se kuuluu.
Suomen kielen oppimista varmasti auttoi informanttien ensikieli eli viro, koska virossa on samantapainen sijataivutusjärjestelmä kuin suomessa. Jos aineistoksi olisi valittu jonkin muun kuin vironkieliset informantit, olisi suomen kielen oppiminen edennyt todennäköisesti eri tavalla kuin vironkielisiä tutkittaessa. Aineistosta voisikin jatkaa tutkimusta vertaamalla eri kielisten kielenoppijoiden suomen kielitaidon kehittymistä paikallissijojen käyttöä tutkimalla.
Tutkimusalana on oppijankielentutkimus. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus kielen käyttöpohjaisuudesta ja kielen kehittymisestä käytössä eli siitä, että kieli on jatkuvasti muuttuva kommunikoinnin ja yhteisössä toimimisen väline, joka ei tule koskaan valmiiksi. Aineisto on analysoitu kompleksisuuden, tarkkuuden ja sujuvuuden (CAF) käsitteistä kehitellyllä DEMfad metodilla. Tässä tutkielmassa DEMfad-mallin käyttöä on sovellettu valmistavassa luokassa opiskelevien lapsien suomen puhutun kielen kehittymisen tutkimiseen paikallissijoja tarkastelemalla.
Tutkimuksen aineistosta on poimittu kaikki kolmen vironkielisen suomenoppijan lausumat, joissa he käyttävät paikallissijamuodossa olevaa nominia. Lisäksi on poimittu mahdollisuuksien mukaan myös niitä lausumia, joissa nominia olisi pitänyt taivuttaa paikallissijassa, mutta näin ei ole tehty. Aineisto on enimmäkseen poimittu Long Second –aineiston litteroinneista, mutta monia kohtia olen myös tarkistanut videoidusta aineistosta. Aineiston keräämistä ja analysointia hankaloitti kielenoppijoiden ensikieli eli viro, koska monessa kohdassa ei voinut olla varma, onko lausuma tarkoitettu sanottavaksi viron kielellä vai suomen puhekielellä. Näitäkin tilanteita on tutkimuksessa esimerkkeinä ja niitä on analysoitu, koska vaikka lausuman kielestä ei ole varmuutta, on jokainen kielenkäyttötilanne kuitenkin kielenoppijalle tärkeä ja aina kun kieltä käytetään, on sillä jokin tarkoitus. Niissäkin tilanteissa, joissa lausuman kielestä ei voi olla varma, on kielenkäyttäjä kuitenkin useimmiten saanut sanomansa keskustelukumppanilleen ymmärretyksi.
Aineiston informanttien suomen kielen taito kehittyi runsaasti lukuvuoden aikana, kun tarkastellaan heidän käyttämiään paikallissijamuotoisia nomineja. Jokainen informantti käytti suomenkielistä paikallissijamuodossa olevaa nominia syys- tai lokakuun aikana. Vaikka aluksi informantit käyttivätkin runsaasti loppuheitollisia vironkielisiä päätteitä, lukuvuoden lopulla jokainen käytti suomea puhuessaan lähes aina suomen yleiskielen mukaisia sijapäätteitä.
Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta myös, että informanttien kielitaito kehittyi tarkkuuden kannalta melko tarkaksi seitsemän kuukauden aikana. Jokainen informantti käytti lukuvuoden lopussa lähes aina kontekstiin sopivaa sijapäätettä. Hyvin harvoin kävi myös niin, että sijapääte olisi jätetty liittämättä sellaiseen yhteyteen, johon se kuuluu.
Suomen kielen oppimista varmasti auttoi informanttien ensikieli eli viro, koska virossa on samantapainen sijataivutusjärjestelmä kuin suomessa. Jos aineistoksi olisi valittu jonkin muun kuin vironkieliset informantit, olisi suomen kielen oppiminen edennyt todennäköisesti eri tavalla kuin vironkielisiä tutkittaessa. Aineistosta voisikin jatkaa tutkimusta vertaamalla eri kielisten kielenoppijoiden suomen kielitaidon kehittymistä paikallissijojen käyttöä tutkimalla.