”Suvaitkaa suvaita” : Marraskuun liikkeen näkemykset Suomen mielenterveyspolitiikkaan vuosina 1967–1972
Herva, Jenna (2022-11-15)
”Suvaitkaa suvaita” : Marraskuun liikkeen näkemykset Suomen mielenterveyspolitiikkaan vuosina 1967–1972
Herva, Jenna
(15.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120268890
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120268890
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen mielenterveyspoliittisita keskustelua vuosina 1967– 1972. Näkökulmana aiheeseen toimii 1960-luvulla vaikuttanut Marraskuun liike. Tämän yhden asian liikkeen mielenkiinto kohdistui yhteiskunnan harjoittamaan kontrollipolitiikkaan, joka kohdistui niin sanottuihin poikkeaviin.Yhden ”poikkeavien” ryhmän muodosti psyykkisesti sairaat. Tutkielmassa selvitetään miten Marraskuun liike näki ajan mielenterveyspolitiikan ja miten se halusi sitä kehittää ja mitä konkreettisia toimia se teki sen eteen.
Tutkielman alkuperäisaineistona toimii Kansan Arkiston Marraskuun liikettä koskevat aineistot. Lisäksi yhden aineistokokonaisuuden muodostavat lehtiaineisto, johon kuuluvat lehdet: Kollega, Medisiinari, Mielenterveys, Sosiologia, Ylioppilaslehti ja Wibelius. Marraskuun liike julkaisi myös joitakin kirjoja. Julkaistuista kirjoista muun muassa teokset Vaatteet pois ja aatteet sekä Minuuden riistäjät toimivat myös tutkielman alkuperäisaineistona. Jälkimmäisen teoksen kautta liike myös levitti antipsykiatrisia käsityksiä Suomeen. Aineiston analyysissä metodina hyödynnetään pääasiallisesti laadullista sisällönanalyysia. Lehtien osalta käytetään myös retoriikan analyysia. Retoriikan analyysin kautta tarkastellaan liikkeen käyttämää kieltä, jonka kautta edelleen pohditaan muun muassa sitä, kenelle liike tekstinsä osoitti ja mitä se yritti argumentaatiollaan saada aikaan.
Marraskuun liike näki, että 1960-luvun mielenterveyspolitiikassa oli puutteita ja erityisesti hoidon laitosvaltaisuuteen haluttiin muutosta. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös, että nimenomaisesti juuri psykiatrisia sairaaloita ja potilaita koskevaa aineistoa ei merkittävästi löytynyt. Ensinäkemältä näyttääkin, että liikettä olisi kiinnostanut enemmän muut ”poikkeavien” ryhmät, kuten vangit. Merkittävää on kuitenkin ymmärtää, että poikkeavuus toimi eräänlaisena sateenvarjokäsitteenä, joka kokosi alleen kaiken normin vastaisen käytöksen. Näin myös Marraskuun liike käytti termiä poikkeava, eikä se nähnyt aina tärkeäksi eritellä sitä, puhutaanko esimerkiksi sairaudesta vai vangeista.
Kokoavasti voidaan todeta, että Marraskuun liikkeelle mielenterveyspoliittinen keskustelu oli keskustelua poikkeavuudesta. Liikkeelle merkittävä keino saada muutosta aikaan oli suvaitsevaisuuden lisääminen. Liike näki, että yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia poikkeavuutta oli olemassa ja tämän takia tapa parantaa poikkeavien asemaa olisi näin suvaitsevaisuuden lisääminen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kaikki jäsenet eivät asiaa näin nähneet. Tutkimuskessa havaittiinkin, että liike ei ollut sisäisesti yhtenäinen, vaan sen sisällä vaikutti sekä ideologisesti virittyneempiä vallankumouksellisia että maltillisempia toimijoita. Yleisellä tasolla poikkeavuuden teeman lisäksi suvaitsevaisuuden lisääminen nousi kuitenkin merkittävään rooliin. Näin se voidaan nähdä olleen liikkeelle merkittävä yhteiskunnallinen kehityskohta, jolla olisi vaikutuksensa myös mielenterveyspolitiikkaan.
Tutkielman alkuperäisaineistona toimii Kansan Arkiston Marraskuun liikettä koskevat aineistot. Lisäksi yhden aineistokokonaisuuden muodostavat lehtiaineisto, johon kuuluvat lehdet: Kollega, Medisiinari, Mielenterveys, Sosiologia, Ylioppilaslehti ja Wibelius. Marraskuun liike julkaisi myös joitakin kirjoja. Julkaistuista kirjoista muun muassa teokset Vaatteet pois ja aatteet sekä Minuuden riistäjät toimivat myös tutkielman alkuperäisaineistona. Jälkimmäisen teoksen kautta liike myös levitti antipsykiatrisia käsityksiä Suomeen. Aineiston analyysissä metodina hyödynnetään pääasiallisesti laadullista sisällönanalyysia. Lehtien osalta käytetään myös retoriikan analyysia. Retoriikan analyysin kautta tarkastellaan liikkeen käyttämää kieltä, jonka kautta edelleen pohditaan muun muassa sitä, kenelle liike tekstinsä osoitti ja mitä se yritti argumentaatiollaan saada aikaan.
Marraskuun liike näki, että 1960-luvun mielenterveyspolitiikassa oli puutteita ja erityisesti hoidon laitosvaltaisuuteen haluttiin muutosta. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös, että nimenomaisesti juuri psykiatrisia sairaaloita ja potilaita koskevaa aineistoa ei merkittävästi löytynyt. Ensinäkemältä näyttääkin, että liikettä olisi kiinnostanut enemmän muut ”poikkeavien” ryhmät, kuten vangit. Merkittävää on kuitenkin ymmärtää, että poikkeavuus toimi eräänlaisena sateenvarjokäsitteenä, joka kokosi alleen kaiken normin vastaisen käytöksen. Näin myös Marraskuun liike käytti termiä poikkeava, eikä se nähnyt aina tärkeäksi eritellä sitä, puhutaanko esimerkiksi sairaudesta vai vangeista.
Kokoavasti voidaan todeta, että Marraskuun liikkeelle mielenterveyspoliittinen keskustelu oli keskustelua poikkeavuudesta. Liikkeelle merkittävä keino saada muutosta aikaan oli suvaitsevaisuuden lisääminen. Liike näki, että yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia poikkeavuutta oli olemassa ja tämän takia tapa parantaa poikkeavien asemaa olisi näin suvaitsevaisuuden lisääminen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kaikki jäsenet eivät asiaa näin nähneet. Tutkimuskessa havaittiinkin, että liike ei ollut sisäisesti yhtenäinen, vaan sen sisällä vaikutti sekä ideologisesti virittyneempiä vallankumouksellisia että maltillisempia toimijoita. Yleisellä tasolla poikkeavuuden teeman lisäksi suvaitsevaisuuden lisääminen nousi kuitenkin merkittävään rooliin. Näin se voidaan nähdä olleen liikkeelle merkittävä yhteiskunnallinen kehityskohta, jolla olisi vaikutuksensa myös mielenterveyspolitiikkaan.