Ohjelmistoinnovaatioiden suojaaminen immateriaalioikeuksilla
Aspia, Katri (2022)
Aspia, Katri
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020217231
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020217231
Tiivistelmä
Suomessa on vahvaa kansainvälisesti tunnustettua digitaalista osaamista mikä on omiaan edistämään Suomessa syntyneitä ohjelmistoinnovaatioita eli tietokoneohjelma- ja tietokonesovelteisia keksintöjä. Ohjelmistoinnovaatioiden kehittäminen vaatii yrityksiltä paljon investointeja, jonka vuoksi innovaation omistajien tulee suojata keksintönsä. Suojaaminen on välttämätöntä, jotta innovaatioita ei käytetä kaupallisesti hyödyksi muiden tahojen puolesta ja yritykset saavat taloudellista hyötyä innovaatioistaan.
Ohjelmistoinnovaatioita voidaan suojata aineettomilla oikeuksilla eli immateriaalioikeuksilla, liikesalaisuuksilla ja sopimuksilla. Tässä tutkimuksessa keskitytään immateriaalioikeuksien antamaan suojaan ja erityisesti ohjelmistoinnovaatioiden suojaamisen kannalta oleellisiin immateriaalioikeuksiin eli tekijänoikeuteen ja patenttiin. Kansainväliset yleissopimukset määrittävät innovaatioiden vähimmäissuojatasoa, mutta immateriaalioikeuslait ovat kansallisia.
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia oikeusdogmaattista menetelmää hyödyntäen mitkä ovat keskeisimmät immateriaalioikeudet, joilla ohjelmistoinnovaatioita voidaan suojata ja miten kyseiset immateriaalioikeudet eroavat kansainvälisesti. Keskeisten immateriaalioikeuksien pohjalta työssä selvitetään, mitä eroavaisuuksia oikeudellisilla suojamuodoilla on, miten laki antaa suojaa loukkaustilanteissa ja miten kansainvälisiä ohjelmistoinnovaatioita tulisi suojata. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan oikeuden haltijan näkökulmasta. Kansainvälinen tarkastelu on rajattu koskemaan Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, sillä Yhdysvalloilla on merkittävä rooli teknologiamarkkinassa. Tutkimuksella tuotetaan ohjelmistoyrityksille kootusti tietoa innovaatioiden oikeudellisista suojausmahdollisuuksista ja seuraamusjärjestelmästä oikeuden loukkaustilanteissa. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä toimivat oikeuslähteet eli lait ja lain esityöt sekä kansainväliset sopimukset. Lain tulkinnassa hyödynnetään oikeuskäytäntöä, kansainvälisten virastojen ja tahojen ohjeistuksia sekä kirjallisuutta ja artikkeleita täydentämään tietoperustaa.
Yhteenvetona tutkimuksen osalta voidaan todeta, että molemmilla suojamuodoilla on omat haasteensa, eikä kumpikaan suojamuoto sovellu täydellisesti ohjelmistoinnovaatioiden suojaamiseen ohjelmistoyrityksen näkökulmasta tarkasteltuna. Tekijänoikeussuoja on yleissopimusten nojalla kansainvälinen suoja, joka on voimassa automaattisesti. Patentti on puolestaan kansallinen suoja, jonka voi saada vain tietyn tyyppiselle ohjelmistoinnovaatiolle ja suojan saaminen vaatii mittavan prosessin. Mikäli patentti myönnetään ohjelmistokeksinnölle, on patenttisuoja kuitenkin tekijänoikeussuojaa laajempi ulottuen laajemmalle kuin vain tietokoneohjelman koodiin. Tekijänoikeudella voidaan suojata tietokoneohjelmaa sellaisenaan, kun taas patentti antaa suojaa vain tietokonesovelteiselle keksinnölle. Oikeudenhaltijan oikeussuoja loukkaustilanteissa on hyvin samanlainen molempien suojamuotojen osalta eikä seuraamusjärjestelmällä ole juurikaan eroavaisuuksia. Mikäli ohjelmistoinnovaation suojaksi soveltuvat molemmat suojat, on yritysten järkevä hyödyntää sekä tekijänoikeussuojaa että patenttisuojaa rinnakkain.
Ohjelmistoinnovaatioita voidaan suojata aineettomilla oikeuksilla eli immateriaalioikeuksilla, liikesalaisuuksilla ja sopimuksilla. Tässä tutkimuksessa keskitytään immateriaalioikeuksien antamaan suojaan ja erityisesti ohjelmistoinnovaatioiden suojaamisen kannalta oleellisiin immateriaalioikeuksiin eli tekijänoikeuteen ja patenttiin. Kansainväliset yleissopimukset määrittävät innovaatioiden vähimmäissuojatasoa, mutta immateriaalioikeuslait ovat kansallisia.
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia oikeusdogmaattista menetelmää hyödyntäen mitkä ovat keskeisimmät immateriaalioikeudet, joilla ohjelmistoinnovaatioita voidaan suojata ja miten kyseiset immateriaalioikeudet eroavat kansainvälisesti. Keskeisten immateriaalioikeuksien pohjalta työssä selvitetään, mitä eroavaisuuksia oikeudellisilla suojamuodoilla on, miten laki antaa suojaa loukkaustilanteissa ja miten kansainvälisiä ohjelmistoinnovaatioita tulisi suojata. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan oikeuden haltijan näkökulmasta. Kansainvälinen tarkastelu on rajattu koskemaan Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, sillä Yhdysvalloilla on merkittävä rooli teknologiamarkkinassa. Tutkimuksella tuotetaan ohjelmistoyrityksille kootusti tietoa innovaatioiden oikeudellisista suojausmahdollisuuksista ja seuraamusjärjestelmästä oikeuden loukkaustilanteissa. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä toimivat oikeuslähteet eli lait ja lain esityöt sekä kansainväliset sopimukset. Lain tulkinnassa hyödynnetään oikeuskäytäntöä, kansainvälisten virastojen ja tahojen ohjeistuksia sekä kirjallisuutta ja artikkeleita täydentämään tietoperustaa.
Yhteenvetona tutkimuksen osalta voidaan todeta, että molemmilla suojamuodoilla on omat haasteensa, eikä kumpikaan suojamuoto sovellu täydellisesti ohjelmistoinnovaatioiden suojaamiseen ohjelmistoyrityksen näkökulmasta tarkasteltuna. Tekijänoikeussuoja on yleissopimusten nojalla kansainvälinen suoja, joka on voimassa automaattisesti. Patentti on puolestaan kansallinen suoja, jonka voi saada vain tietyn tyyppiselle ohjelmistoinnovaatiolle ja suojan saaminen vaatii mittavan prosessin. Mikäli patentti myönnetään ohjelmistokeksinnölle, on patenttisuoja kuitenkin tekijänoikeussuojaa laajempi ulottuen laajemmalle kuin vain tietokoneohjelman koodiin. Tekijänoikeudella voidaan suojata tietokoneohjelmaa sellaisenaan, kun taas patentti antaa suojaa vain tietokonesovelteiselle keksinnölle. Oikeudenhaltijan oikeussuoja loukkaustilanteissa on hyvin samanlainen molempien suojamuotojen osalta eikä seuraamusjärjestelmällä ole juurikaan eroavaisuuksia. Mikäli ohjelmistoinnovaation suojaksi soveltuvat molemmat suojat, on yritysten järkevä hyödyntää sekä tekijänoikeussuojaa että patenttisuojaa rinnakkain.